Onnenlantti

Hei vain taas näin pitkän ajan jälkeen. Onpa mahtavaa kun tämä toukokuu nyt alkaa vedellä viimeisiään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tänään on minun viimeinen kiireinen päivä, perjantai ja lauantai meneekin pääsykokeissa kivasti. Lauantaina illalla esiintyy mahtava Jaakko n’ Jay Texasissa ja ajattelin mennä katsastamaan heitä, ehkä.

Äitini antoi minulle toissapäivänä aivan normaalin 10 sentin kolikon ja sanoi sen olevan onnenlantti. Laitoin kolikon taskuun ja suunnittelin laittavani sen possuun kun kotiin pääsen. Eilen sitten sattui kummia: Puhelimeni soi aamukymmenen aikoihin ja puhelu meni jotakuinkin näin:

RING RING RING!!!

- Mierolainen

- Tässä on Sejase Fässäfössömusicista terve, soitanko pahaan aikaan?

Miero ajattelee välittömästi joutuneensa jonkun uuden musiikkikerhon värvääjän uhriksi.

- Jos tässä ei mene kauaa, et soita pahaan aikaan. Töissä on aika kiire.

- Olit osallistunut meidän arvontaan tuossa jonkin aikaa sitten.

Rattaat ruksuttavat esille hyvin hämäriä muistijälkiä.

- Joo, näin olen tehnyt kai sitten.

- Olet päässyt jatkoon meidän arvonnassamme…

Ensimmäisenä mieleen kumpuaa voittona levylahjakortti tahi joku pinssi.

-…ja olen pahoillani, että tämä tulee näin lyhyellä varoitusajalla mutta olet voittanut ensi viikon viikonloppuna olevalle Foo Fightersin Wembleyn keikalle matkan.

- ET ole tosissasi!

- Jo vain. Mitä luulet, pääsetkö mukaan?

- Aivan varmasti pääsen.

- Saatko hankittua kaverin mukaan, tää tulee näin lyhyellä varoitusajalla?

- Eiköhän se onnistu.

Miero on aivan täysin kyvytön keskittymään yhtään mihinkään työasiaan.

Ja sitten tietenkin ne perinteiset puhelunlopetusasiat. Paria tuntia myöhemmin Ylen toimittaja soitti ja pyysi mukaan yhteen radiojuttuun, narsistina tietenkin suostuin siihenkin. Eli siis, kesälomani alkaa radiohaastattelulla ja siitä sitten Lontooseen katsomaan rokettirollia. Ei huono homma ollenkaan. Täytyy varmaankin laittaa Lotto vetämään myös. Se olisi myös sinällään oikein hyvä lompakon jo nyt huudellessa ja tilipäivään on aikaa yli kaksi viikkoa. Noh, Mestari maksaa.

Eipä tässä nyt sitten mitään muuta, taidan lähteä kaitsemaan työkavereitani ja menettämään jälleen hermot kahteen heistä: Toisen ollessa keski-ikäinen ketjussa tupakoiva haiseva mies, joka ei puhu mistään muusta kuin ryyppäämisestä ja toisen ollessa vailla mitään logiikkaa, kaikki aivan maalaisjärjellä tajuttavat käytännön asiatkin pitää taivuttaa terästangoista.