sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Black Out On White Night

Hyvää mutta aurinkoista päivää täältä Suomesta. Lähiajat ovat olleet kovin kiireyden täyttämää ja täysin hullua ajamista täynnä. On siis ollut töissä kova kiire, vapaa-aika on ollut aika suhteellinen käsite (vapaan viikonlopun kunniaksi olin eilen töissä ja tänään ottanut vastaan kolme puhelua työpaikalta ongelmatilanteita koskien, kyetessä oikeastaan vain sanomaan etten pysty täältä vaikuttamaan mihinkään asioihin) ja se vapaa jota ajalla on ollut minulle tarjota, on mennyt sitten kiivaasti ja yleensä istuen apaattisena telkkarin äärellä. En siis ole ollut kotona juuri lainkaan.

Olen nähnyt kaiketi stressin takia paljon omituisia unia, eräässä unessa seikkailivat pääosassa Kesäminkki, Nuunis ja Punkki. Punkki oksenteli kovasti ja huonoihin paikkoihin. Muuta en siitä muista. Toisessa unessa seikkailin eksyneenä Moskovan metrossa, kaikkialla oli kodittomia jotka pitivät käsissään suomenkielisiä plakaatteja ja tunnelma oli Resident Eviliin viittaava. Muitakin unia varmasti on ollut, en muista niitä kuten tapanani on. Kunnioitan perinteitä siis.

Eilen lähdettyäni töistä ja soiteltuani sinne bussipysäkiltä ja värvättyäni erään ihmisen tuomaan minulle takkini jonka unohdin sinne, takin saapuessa (bussikortti povitaskussa) noin viittätoista sekuntia ennen bussia, tulin muutaman päivän tauon jälkeen taas tänne Helsinkiin, metropoliin joka ei nuku koskaan. Heh.

Kotiin päästyäni odotti minua mieluisa yllätys: Kutsu pääsykokeisiin oli tullut. Olin aidosti yllättynyt, en mielestäni suoriutunut ennakkotehtävistä kauhean hyvin. Sitten alkoi kaikkien suosikkiosuus eli kaljoittelu. Luokseni saapui muutama ystävä ja nautimme kylmien juomien parissa mm. Slipknotin, Musen (kaikkea sitä ystäviensä takia joutuukin sietämään), Mudvaynen ja Eläkeläisten live-dvd:ien antamasta annista. Siirryimme Tavastialle ja matkalla joukkiomme pääluku kasvoi kolmella päätyen yhdeksään.

Tavastialla meille (ja varmaankin muillekin paikalla olleille) esiintyi Von Hertzen Brothers ja keikka oli yhdellä sanalla kuvattuna mieletön. Oli vähän jopa hullua olla hetkellisesti kuin yhtä koko universumin kanssa, jakaa lämpöä ja rakkauden tunnetta. Aika hippiä. Huomasin kadehtivani noita veljeksiä, taitaa olla aika hienoa olla sen musiikin esittäjä. Kie soitti koko keikan pipo päässä ja encoren aikana selvisi myös syy: Aika reippaasti kaljuuntuu. Harmitti puolestaan. Huomasin myös kiinnittäväni huomiota Kien parrattomuuteen. Aika homoa ehkä mutta mielestäni hänelle parta sopii paremmin kuin ilman sitä.

Tänään olisi Maailma Kylässä Kaisaniemessä mutta voi olla, etten jaksa lähteä. Voisin juoda limua ja katsoa Goebbelsista kertovan dokumentin, näin kesän alkamisen kunniaksi.

(Otsikko loistavalta Sage Francisilta, tutustukaa ihmeessä.)

5 kommenttia:

  1. punkki yrjöilemässä täyttää kyllä painajaisen määritelmän :D

    hienoa, että oli hyvä keikka, vaikkakin hipahtava.

    VastaaPoista
  2. hei onnea paasykokeisiin paasemisen johdosta! mahtavaa (kuvittele tohon aa-pilkut)!

    ja kie on ihana, vaikkakin vahatukkainen, mutta jonne se vasta ihana onkin. panisin.

    VastaaPoista
  3. mun mielestä, ihan kohteliaisuussyistä, voisit nyt joku yö nähdä minustakin unta. mä en suostu vieläkään uskomaan, että minusta nähdyt unet ovat kaikki painajaisia.

    niin, ja onnitelut pääsykokeisiin pääsyn johdosta!

    VastaaPoista
  4. No meillä on edelleen ja aina vain ne oluet nauttimatta. Eikö olisi hirvittävää jos näkisin jotain aivan hulluja S&M- taikka vielä kipeämpiä unia? Olisko sitten kiva? :D

    VastaaPoista