Sommartiden, hej hej!

Hei vain!

Isä Aurinkoinen hellii Punavuorta ja juuri nyt pitäisi olla jossain muualla kuin sisätiloissa. Onneksi olen jo toistamiseen tämän vuoden aikana kuumeessa (edellinen kerta taisi olla toissapostauksen aikoihin eli huhtikuussa) ja täten sidottu sisätiloihin ja kosketusarkaan päänahkaan. Ns. thoudella perseestä.

Näin kesälomalla on aikaa vaikka mihin ja olen pyrkinytkin hieman tekemään vaikka sitä mitä. Olen käynyt lomailemassa faijan mökillä Savonlinnassa (olisipa joskus mökkilomalla jokin muukin tarkoitus kuin työleiri), rakastumassa Lissaboniin (taisi päästä suoraan top 3-suosikkeihin kaikista matkakohteista koskaan), juhlimassa Tuskaa (tästä ihan kohta lisää) ja mopoilemassa pääosin akselilla Hanko-Porvoo. Olin myös duunissa Mötley Crüen keikalla (aika tyhjä arpa) ja olen kieltäytynyt seksisuhteesta duunikaverin kanssa kahdesti. Yrittänyttä ei tässä tapauksessa laiteta. Huomaatteko jätkät! Mulla on selkäranka. Musta on tullut vanha.

Mutta siis Tuska. Olin odottanut festaria aivan mielipuolena ja hyvällä pohjustuksella (tietty) perjantaina festaroimaan yksin. En kovin kauaa ollut ollut Puistobaarissa kun rupesin juttelemaan jonkun oululaisen pariskunnan kanssa. Yhdessä harmiteltiin tiedon vähäisyyttä Randy Blythen tilanteesta ja irroiteltiin sokkia (huomatkaa miten trenditietoinen olen!). Siinähän sitten meni väkisinkin ns. hutikkaan ja krebattiin huolella. Kun Megadeth aloitti keikkansa, vanhan tradition mukaisesti poistuin välittömästi festivaalialueelta ja lompsin kohti Kurvia, kun puhelimeni soi. Työkaveri soitteli ja pyysi saunomaan johonkin hallinnoimaansa tilaan siinä Kurvissa. Tämähän kelpasi minulle, joten ei muuta kuin odottelemaan. Jonkin ajan kuluttua sitten seurue saapuikin ilmoitettuun paikkaan ja saunottiin jonkun festareilla soittaneen bändin kanssa ja juopoteltiin neloskaljaa. Aina yhtä paha rasti.

Seuraavana aamuna heräsin sohvalta puoliksi nautittu kebab-annos pöydällä. Olo oli vähintäänkin karmaiseva. Kaikkia asioita säpsähdellen ja ihmismassoja peläten olikin kiva lähteä takaisin festareille. Loppuviikonlopun olinkin ihan tyystin vesilinjalla mutta jaksoin silti nauttia Mokoman, Textures, Napalm Deathin ja For The Imperiumin keikoista.

Ajatus ei nyt oikein luista, pahoitteluni.

Sunnuntaina lisää bändejä ja festarointia. Ei raportoitavaa, paitsi että näin oululaiset uudestaan. Olin jo silloin perjantaina sanonut urospuoliskolle toivovani hänen ottavan asioita vähän iisimmin mustasukkaisuuskohkaamisen asemesta. Oli jotenkin hullu tilanne moikata heitä kun mies taas julistaa ”Se on mun muija, mää tapan jos joku koskee” ja samalla naisensa hakeutuu mun kainaloon ja puristaa perseestä. Ystävällisesti ilmoitin meneväni moikkaamaan kavereitani ja poistuin pikaisesti paikalta.

Maanantaina lähdettiin sitten kaverini kanssa mopoilemaan, oikeastaan hetken mielijohteesta, Hankoon kahville. Lähtö toki viivästyi, koska takarenkaaseeni oli penetroitunut jokin naula ja pallo olikin aivan tyhjä. Ajeltiin pikkuteitä ja todella hyviä mutkapätkiä sinne, otettiin kaksi valokuvaa, syötiin pizzat ja tultiin toisia mutkareittejä takaisin. Jo Hangossa alkoi tuntua kurkussa pientä pistelyä mutta en jaksanut välittää. Nyt sitten ollaan kuumeessa toista päivää ja ihan raatona kotona angstailemassa.

Siinäpä lähiaikojen kuulumiset kookospähkinänkuoressa. Lomalla on vielä suunnitelmissa käväistä Ahvenanmaalla syömässä sipsejä ja varmaankin samaan syssyyn pitänee istahtaa jokilaivoilla. Nyt takaisin makuuasentoon tähän sohvalle ja kyräillen jupisemaan epäoikeudenmukaisuudesta. Mitä sulle kuuluu?

Pus pus,

Miero