Kovinkin arkinen juhlapäivä keskellä viikkoa

Minun piti alunperin kirjoittaa merkintä eriskummallisista perheistä, eli ns. sukupäivitys, mutta sysäänkin sen sivuun ja kirjoitan eilisestä.

Eilen tein aivan tautisen hyvää pizzaa, lähinnä PIZZA JENGI HKI-blogin innoittamana (luetko muuten itse nälkäisenä ja laiskana kauppaanlähtijänä netistä ruokablogeja ja kuolaat lattialle? Minä näköjään luen.). Nautiskelin pizzasta useaankin otteeseen päivän aikana ja samalla katsoin The Cosby Show´ta. Ehkäpä maailman paras komediasarja. Puhdasta viihdettä, jossa ei mollata mitään/ketään, ei osoitella sormella ja pelata ennakkoluuloilla. Mahtava sarja kertakaikkiaan. Mutta siis, takaisin eiliseen:

Olin etsinyt optimaalista asentoa sohvalla jo tuntikausia, pienten nyanssien hiomista lähinnä harjoittaen, kun puhelimeni soi kerran. Vain kerran. Ystäväni Raimo se sieltä minua tavoitteli ns. pilarin muodossa. Soitin hänelle takaisin ja utelin kuulumisia. Ilmeisesti Raimo oli käsittänyt minun olevan keittolinjalla (todennäköisesti koska pidin hänen baariaiheisesta tilapäivityksestään somessa. Onpa rasittava sana tuo some.) ja hän yhytti minua tulemaan Bar Bäkkärin syntymäpäivää viettämään. Koska en välttämättä ole maailman vaikeimmin taivuteltavissa oleva ihminen juhlimiseen ja muihin hassutteluihin, niin suostuin luopumaan asentomissiostani ja lähtemään ihmisten ilmoille.

Vaatekappaleita ylle ja ei muuta kuin matkahuikka itsetehdystä salmarista (oli aika yllättävän pahaa), tölkillinen olutta matkajuomaksi ja kohti baaria. Päästyäni kyseiseen ravitsemusalan ilolaan, näin ystäväni Raimon pitkästä aikaa. Nautimme parit juomat alakerrassa, hankimme korruptioliput yläkertaan ja askelsimme maanpäälliseen paratiisiin, ilmaisten hanojen luo.

Koska molemmat työtätekevinä ihmisinä ymmärrämme rahan arvon, päätimme ns. laittaa rahaa pankkiin juomalla hyvän määrän ilmaisia tuoppeja. Baarimimmit olivat anteliaita ja selkeästi hyvällä päällä jok´ikinen. Varsinkin se lavatiskin tumma kaunotar, jonka perään varmasti reilusti yli 80% asiakaskunnasta kuolasi. Miehistä ja naisista.

Nautittuamme ilmaisia virvokkeita kympin uutisiin asti, oli aika vähitellen etsiä joku paikka johon jopa istahtaa. Istuimme, länkytimme tyhjäntärkeitä, muistelimme vanhoja ja kuten aina, olimme eri mieltä musiikista. Good times. Lopulta vuorokausi vaihtui ja Raimo löysi itsestään selkärangan ja lähti kotiinsa, vedoten aamulla suoritettaviin työtehtäviin. Minä jäin paikalle vielä nauttimaan juomia ja kerryttämään illan tuntimäärää, jotta voisin kirjoittaa juuri teille tämän merkinnän, arvon lukijakuntani.

Kellon lähestyessä kahta oli minunkin aika astua ravintolasta ulos, laittaa Sennheiserit korviin (tilasin muuten toisen parin varoiksi Senkun CX 300-II:a, kun CDON:issa haluavat niitä myydä tällä hetkellä puoleen hintaan. Suosittelen ihan kaikille.) ja löntystellä kotiin Ghost Brigadea kuunnellen. GB jotenkin puhuttelee minua syvästi ja laitoinkin heti kotiin saavuttuani eräälle tatuoivalle tutulleni viestiä ja hintaveikkausta tekstipätkästä. Kahdesta tekstipätkästä, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Katsellaan sitten syksymmällä, josko tässä täytyy mennä penkkiin istumaan. Voisi kyllä ehkä selvin päinkin tuota ideointia harrastaa.

Lopulta menin nukkumaan ja nyt olen seuraavassa päivässä ja taputtelen tätä näppäimistöä ja kuuntelen Djerviä. Ihan hyvä on. Norjasta ponnistaa hyviä naislaulajia nykyään.

Tänään lisää kahvittelua, huomenna Elmun Kansanjuhlaa ja lauantaina kalenterissa on päällekkäisiä merkintöjä vasta kolme kappaletta, joten ehkä siitäkin päivästä hyvä tulee. Nyt jos sallitte, katson jakson Huxtablen perheen eloa ja yritän löytää sen optimaalisen asennon.

EDIT: Nauroin tälle merkinnälle vedet silmissä. Jonkin verran tunnistettavia elementtejä ja valtavan kuvaavasti kirjoitettu: Riku darra