Kahvia, pakastimesta otettuja äidin tekemiä karjalanpiirakoita, punkia. Siinäpä aamupala mestareiden. Työasiat laittavat vähän stressaamaan, joten olen kompensoinut asiaa ottamalla joka illalle näköjään myös aktiviteettia.
Tänään pitäisi nähdä ottosiskoni ensimmäistä kertaa sitten elokuun(?), huomenna oli jotain mitä en nyt edes muista, torstaina tulevaisuuden musajuttuihin liittyvä tapaaminen, perjantai-ilta töissä, lauantaina joko töissä tai mp-messuilla. Autokin pitäisi hakea kuulemma huollosta.
Milloin saan olla kännissä? Oikeastaan haluaisin olla vaikka aamusta iltaan, kuunnella musiikkia kuuloatuhoavalla volyymilla, olla maailman parhaalla keikalla, tuntea elävänsä edes vähän. Tämän asemesta istun sohvalla, kuuntelen naapuriystävällisellä voimakkuudella, ahdistun ja täällä kotonakin näyttää lentävän kärpänen. Motherfuck.
Sanovat, että kirjoittaminen auttaa. Sanovat väärin. Ei tunnu yhtään paremmalle. Väsyttää vieläkin. Jotenkin tuntuu sille, että NoFX jo vuonna 1992 kiteyttivät tämän kaiken kappaleellaan ”The Longest Line”
Youtube
Sanat
Näihin tunnelmiin on hyvä jättää hyvästit, arvon lukijat. Lähden töihin.
tiistai 1. helmikuuta 2011
Pumppaa hillo ylös.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti