tiistai 24. marraskuuta 2009

Minulla on tiedossa todella hyvä otsikko, mutta tämä ei ole se.

Minä ymmärrän yksinäisyyttä. Ymmärrän sen tunteen kokonaisuutta ja kaikkivoipaisuutta, sitä kuinka se kietoo kätensä ympärille eikä päästä irti. Tiedän kuinka musertava on sen paino kun se istahtaa rintakehän päälle koko painollaan, blokkaa polvillaan kädet ja tökkii sormella silmään ja sanoo ”ähäkutti”.

Tarvitsisin ehkä vähän lomaa. Työ ja koulu pitävät minut niin kiireisenä ja kaiken energian imureina, että kotiutuessani päivän seikkailuista, olen kuluttanut sosiaalisesta energiastani valtaosan, joskus jopa kaiken. Tämä on hyvin väärin avovaimoani kohtaan ja sitä häneltä eilen pyysinkin anteeksi.

Pyydän myös anteeksi teiltä, arvon tavaajat, sillä tämä teksti ei ole kovinkaan jäsentynyttä ja siksi pomppivaa.

Aamut ovat minulle tärkeitä. Herään kukonlaulun aikoihin, päästän duo shiteatersin ulos ja laitan kahvin tippumaan. Nautin kahvista, surfailen netissä ja vain nautin. ”Mistäkö?” kysyy Tapio Viitasaarelta ja minä vastaan ”yksinolosta”. It’s mierotime, baby. Älä ymmärrä väärin, minä pidän kyllä seurasta ja tarvitsenkin sitä, mutta niin monen (3,5 toim. huom.) vuoden yksinasumisen jälkeen, tottuminen siihen, että kotona onkin aina joku, on opeteltava asia. Yksi maailman tärkeimmistä asioista on olla jotakuta toista varten läsnä, minä tiedän sen ja olen iloinen ja ylpeä kun saan olla täällä vaimokettani varten, mutta tarvitsen myös näitä aamuhetkiä, hetkiä ihan vain itselleni ja itseäni varten.

Mitäs muuta?

Eilen vedettiin päivän päätteeksi glögikännit ja katsottiin bdsm-porEIKU moikka.

2 kommenttia:

  1. Onhan se oikeasti tosi vääristynyttä, että mä joudun toistaiseksi kaatamaan suurimman osan omasta sosiaalisesta energiastani sun niskaan, mutta onneksi se on vain toistaiseksi. Aina ei voi jaksaa, eikä sitä oikeasti pidä edes pyytää anteeksi. Ja kohtahan mä jo pyytelenkin sitten anteeksi kun en ehkä ikinä oo enää kotona.

    Ja kiitos, mä pidennän hyvin mielelläni sun mierotimea ja palaan niihin mulle ominaisiin aamuihin, jolloin nukutaan puoleen päivään saakka, herätään hitaasti eikä nousta esims. siksi, että se olis huomaavaista.

    Moikka.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän kyllä tota aika hyvin! Musta on inhottavaa tulla väsyneenä ja myöhään kotiin ja tietenkin olen kaivannut sitä kauniimpaa puoliskoani koko päivän, MUTTA, en silti haluaisi että se tulisi heti tervehtimään ja juttelemaan eteiseen koska aivoni ja sosiaalinen sietokyky on niin täynnä.

    Jee! P0rn04 ja t1551t! NICE!

    VastaaPoista