Pikainen ilmoitus elossaolosta

Uusi Katatonia soi työpisteellä ja silmät tuijottavat hivenen lasittuneina eteenpäin. Kahvia saa kolmen vartin päästä. Päivän neljäs muki on varmasti juuri se jota tarvitaan. Tämä viikko on ollut aika raskas ja tällä hetkellä mielessä on lähinnä ensi viikon sunnuntai ja sen tuoma krapulainen vapaapäivä. Vapaata tässä ei olekaan sitä ennen. Tällä viikolla tunteja kertyy jotain 70 ja ensi viikolla kymmenkunta enemmän. Kuten kovin kliseisesti tavataan sanoa, ”ei parane valittaa näinä aikoina”.

Eilen ihastuin Leea Klemolan maailmaan luennolla. Sopivan dekadenttia puheenvirtaa ja ajatusmaailmaa. Oli kovasti naurussa pitelemistä hänen puhuessaan Kohti kylmempää-näytelmän syntymisestä ja sen ilmastonmuutoksen tematiikasta. Kuka muu voisi käyttää argumenttina ilmastonmuutoksenvastaisuudestaan seuraavaa: ”Eihän täällä kukaan saatana halua asua jos ei ole kylmä. Sitä paitsi, mulla on todella hienoja talvivaatteita ja… sitten ne pitää myydä, eikä niitä kukaan osta, jää rahatkin saamatta.” Siinäpä olikin päivän parhaat hetket.

Työpaikalla eräs duunikaveri teki ns. oharit eli päätti keskittää voimavaransa töihintulon asemesta dokaamiseen ja jouduin täysin valmistautumatta tosipaikan eteen. Kädet hikosivat ja otsa oli kuin Niagaran putoukset kuunaan, mutta paria mokaa lukuun ottamatta selvisin aika hyvin. Työryhmältä tuli kiitoksia suoritteen jälkeen ja kun viimein pääsin lähtemään kotiin, huomasin junaan istuessani olevani todella väsynyt.

Kotona minua odottikin sitten suhteellisen villi eläintarha vaimokkeen huidellessa jossain viinamäen kuvioissa. Huomasin olevani jo liian tottunut nukkumaan kaksin. Laittaessani makuulle olo oli kovin yksinäinen ja kylmähkö. Siispä vierihoitoa koirasta ja hyvät kuusi tuntia unta.

Aamulla heräsin kolme varttia ennen herätystä siihen, että duo shiteaters tuli minua herättämään. Toinen makaamaan viereen ja toinen läähättämään naamalle. Oksennuksessa oli vähän pitelemistä. Ja nyt sitten tosiaan istun töissä ja odotan tositoimien alkamista, ja sitä kahvia oikeastaan vielä enemmän.

Odotan myös alkuviikkoa ja auton laturin korjaamista. Tänään oli jo hivenen ongelmallista päästä juna-asemalle, toivottavasti uskollinen pirssi kestää kotimatkan verran vielä.

Vokotteluteknisistä syistä mainittakoon, että toki odotan vaimokkeen kotiutumista ja hyvässä lykyssä saatan vielä nähdä tissitkin tänään. Voi pojat, olisipa onni myötä.

Päivitystahti jatkuu verkkaisena mutta lupaan muuttaa asianlaitaa kunhan nämä kiireet helpottavat. Kerrohan vitsi?