Syndroma tibialis medialis

Hyvää torstaita. Olen kahtena edellisenä yönä nähnyt pitkästä aikaa painajaisia ja nukkunut kaksiosaisia unia muutenkin. Tästä on tulossa taas jännää aikaa, jos kuviot alkavat mennä näin. Olen parin viikon verran kävellyt töihin ja takaisin, mukava vajaan puolen tunnin lenkki suuntaansa. Eiliseen asti.

Eilen ei mitään erikoista sinällään ollut itse lenkissä, keli oli hyvä ja jalat veivät kuin itsestään. Töihin päästyäni alkoi ensimmäiset merkit ilmetä mutta ohitin ne olankohautuksin ja jatkoin oleskelua. Iltapäivän juuri käynnistyessä lähdin auringonpaisteiseen Helsinkiin samoamaan ja lähteminen olikin hivenen tuskaisempaa. Annoin silti mennä. Käytyäni kotona juomassa kahvia, menin vielä suorittamaan urhoollista ostotoimenpidettä.

Tiedäthän tunteen kun joudut rationaalisista syistä luopumaan jostain sinulle tärkeästä? Minä tiedän. Olen vitkutellut tätä päätöstä mutta en voi sille enää mitään. Minä tarvitsen uuden lippiksen. Vanha on palvellut muutaman vuoden, kadottanut mustan värinsä ja imaissut itseensä vahvan tuoksun, sellaisen esanssin joka ei lähde edes pesemällä pois.

Siispä suuntasin kohti kolmea kauppaa: Shop Tetuania, vihollisliikettä ja snobistisen elitismin huipentumaa eli Stockmannia. Yksikään näistä ei ollut enää myyvä täsmälleen samanlaista hattua kuin silloin muutama vuosi sitten. Hyvin pettyneenä ja kipeämmin askelein suuntasin kulkuni kotiin ja vihoissani laitoin hattuni käymään pesukoneessa.

Nyt minä todella tarvitsen sitten sen uuden lippiksen.

Tänään lähdin kahvin voimin töihin jälleen kävellen ja nyt olikin sitten jo aika tuskaisaa kulkua luvassa. Urheasti kuin susikoira Roi viskoin jalkaa toisen eteen ja lopulta pääsin työmaahan. En odota kovinkaan innolla kotimatkaa tällä kertaa. Minun täytyy varmaan sittenkin sijoittaa viimeisiä roposiani matkakortin lataamiseen, ihan jo kyllä siitäkin syystä, että seuraavat neljä päivää tulen viettämään ottaen oppia vastaan ja kouluun en kyllä ajatellut kävellä. Matkaa on aivan liikaa.

Taidan mennä kiskaisemaan paperossin ja katsomaan josko tänään olisi jotain töitä tehtävänä. Voisin peräti mennä syömään vaikka aamupalaa.

Live long and prostitute.