keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Wudu

Allah Akbar! Täältä minareettien täyttämältä alueelta, rukousmattojen peittämiltä lattioilta, natiivien suorittamien rakojen keskeltä tervehdin teitä. Tai sitten bunkkeristani kipeänä.

Lauantaina alkoi duunissaollessani esiintyä pienimuotoisia tukkoisuuden ensimerkkejä ja minä niille viittasin kintaalla (en ymmärrä tuon sanonnan definitiivistä tarkoitusta). Ehei. Minäpoika se vain ryyppäsin ja rellestin, laulu raikasi, viini virtasi ja kovin oli kaunista naisseurakin.

Kohta on tuo vappu, amatöörit valkolakkeineen (tai Suzuki PV:ineen) lähtevät sankoin joukoin juomaan alkoholia kaupunkien keskustoihin ja puistoihin. Vapunpäivänä sitten haalaripellet ovat niin saatanan hauskoja olevinaan ja riekkuvat Ullanlinnanmäellä tuhansien ihmisten pitäessä heille vertaisseuraa. En ajatellut osallistua. Enkä toki voikaan jos oloni ei helpota. Jos ei olo tästä helpota, niin jää kotimaanmatkailu väliin ja muiden nauttiessa ensiluokkaista Spumaria tai muuta vastaavaa ilolientä, minä työnnän pääni sähköuuniin, nirhaan ranteita juustohöylällä ja muita vastaavia asioita.

En ole kaiketi koskaan ymmärtänyt vapun suurensuurta merkitystä koko kansaa yhdistävänä juhlana, sukupolvien välisen kuilun umpeenkuroajana, täysin vieraiden ihmisten tutustuttajana ja maailmanrauhoittajana. En muuten näin olettaisi vapun olevan, ellei Ilta-Sanomat (joo joo…) tällaista kyselyä oikein laittaisi ilmoille. Aika iso kysymys, etten sanoisi.

Sori, tuli pieni tauko tekstissä. Piti laittaa lisää teetä ja katkoa pari kaksihaaraista.

Sain tuossa viime viikon ihan lopulla tietää, että missä minä kesäni vietän ja odottelen innolla. Vaikkakin kesälomaa ei sitten olekaan viisi vaan kaksi viikkoa. Opinpahan uusia asioita varmasti ja työmatkakin lyhenee. Voin ehkä käydä moikkaamassa Nuunista töissään ja varastamassa työpaikan vessastaan jotain aina kun olen menossa töihin. Syksyn työkuviokin alkaa aueta vähitellen ja sitäkin odotan innolla. Ja pientä povailua jo ensi kevään jutuista ja mahdollisesta työaiheisesta rundista. Sepä olisikin mukavaa!

Nyt minä kumminkin rohisen, kuumeilen, niiskutan, dukkoilen ja litisen.

Hyvää päivänjatkoa koko porukan puolesta toivottaa,

Miero Laine

2 kommenttia:

  1. joo! tuu tänne pölliin kamaa ja sekoilemaan.

    mä en kanssa tajua vappua oikein. varmaan alitajuisesti angstaan myös sitä, etten pikkutyttönä päässyt koskaan silloin mihinkään kun vanhempani olivat sellaisissa ammateissa, että luulivat kaikkien vapunjuhlijoiden päätyvän joko putkaan tai sairaalaan. niinhän se oikeasti melkein onkin.

    VastaaPoista
  2. Mä muuten tuun takuuvarmasti käymään siellä, se on siinä mun matkan varrella.

    Ei meilläkään koskaan ole vappua vietetty, ei olleet vanhemmat kovinkaan työläislähtöisiä. :)

    VastaaPoista