Fall Creek

Heippa taas täältä kotoa. Koska ilmeisesti olen surfannut koko internetin läpi, ajattelin kirjoittaa tällaisen turhanpäiväisen blogimerkinnän ja tehdä sitten jotain muuta. Kuten surfata netin taas läpi tai mennä ulos*.

Joulu oli ja meni ja niin surulliselle kuin se kuulostaakin, nautin aaton loppuosasta kaikkein eniten. Aattona lähdin siis äitini luokse puolen päivän jälkeen ja matkalta soitin Lankomiehelle (vaikkei hän nyt sitä enää teknisesti ottaen ole), joka parahultaisesti oli juuri herännyt ja sen takia ilmoitti saapuvansa myöhemmin käymään ja moikkaamaan.

Syötyämme jouluaterian ja juodessamme kahvia, Lankomies ja siskontyttö saapuivat paikalle, eikä aikaakaan kun paketit alkoivat aueta. Jotenkin kummasti isäni myös saapui paikalle kesken kaiken. Joskus seitsemän jälkeen illalla lähdin taittamaan matkaa kohti kotia erilaisista jouluruoista pullistelevien nyssäköiden kanssa. Päästyäni kotiin nautin hetken hiljaisuudesta yrittäen integroitua sohvaan kiinni selästä ja hanurista. Lopulta lähdin viimein tarkastamaan jo monena vuonna houkutelleen Loosen jouluaaton ja parin tuopin päästä jo palasin kyllästyneenä kotiin. Pienoinen pettymys siis.

Jouluaaton jälkeen en ole sitten oikein tehnyt mitään jännää, ollut vain neljän seinän sisällä, tapanina toki vähän töissä ja sen jälkeen dokaamassa duunikavereiden kanssa dtm:ssä. Nyt kuuntelen Orange Tulip Conspiracya, yhtyettä jonka musiikista on todella vaikea sanoa mitään. Tim Burtonia, Lähi-itää, kaukomaita, Paatosta sekaisin. Suosittelen.

Uuden vuoden suunnitelmista ei ole mitään hajua. Koska olen vanha ja kyyninen, en haluaisi viettää sitä Raatteentiellä eli keskustassa pommitettavana kaikkien amatöörien melskatessa kohtuuttomasti, mutta en halua myöskään missään nimessä mihinkään maalle. Ehkä olen siis kotona ja juon kaljaa yksin ja kuuntelen jotain progea. Fuck my life.

Laitetaan tähän loppuun piristävä Panzerballett. Noin.





*Eipäs nyt liioitella sentään. Menen kylpyyn lukemaan.

(Otsikko Orange Tulip Conspiracya)