lauantai 5. maaliskuuta 2011

Ralph Wiggum

Huooooh. Kyllähän te tiedätte kuinka hankalaa ja riskialtista on doupata ja dokata samaan yhteyteen. Tässä kun nyt olen suhteellisen naamat himassa, olen jälleen sen peruskysymyksen äärellä.

Ei, en puhu nyt mistään jyvien vetämisestä skumpalla alas, tai muusta vastaavasta toiminnasta. Nyt uidaan perusasioiden matalahkoissa mutta tummissa vesissä. Kun dokaa kovalla kädellä, sellaisella jolla pokeripöydässä heittäisi koviakin panoksia sisään, on suhteellisen vaikeata arvioida omaa kuntoaan versus kemikaalien yhteysvaikutus.

Foxtrot Unicorn Charlie Kilo.

Juuri nyt, poikkeuksellisesti, en halaja kokevani lempeätä, todennäköisesti spiraalimaista, lopullisen turruttavaa lähtöporttien läpimenoa kuten Heath Ledger teki. Tässä siis painin suuren tatamin reunoja välttäen ja sitäkin suurempien kehätuomarien silmien alla. Ottaako riski vai ei? Jos otan, en välttämättä herää enää koskaan. Jos en ota, en ehkä nuku ennen kevään tärkeintä päivää. Ei ole helppoa.

Oliko tässä merkinnässä yhtään mitään järkeä? Mielestäni ei. Kunhan nyt kirjoitin sen. Ole sitten se parempi ihminen ja kirjoita vaikka joku kirja. Vaikka Seitsemän veljestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti