Ikkunapaikka

Aurinko paistaa verhojen lävitse. Asan välillä suhteellisen kryptinen ja tajunnanvirtamainen flow telmii auringonvalon paljastamien pölyhiukkasten kanssa. Jalat sohvapöydällä, läppäri sylissä. Tässä on hyvä olla, vaikkakin takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että on pakko lähteä ja tehdä jotain. Ei tällaista vapaapäivää ole soveliasta viettää neljän seinän sisällä.

Uskollinen deittiseurani Neiti Carlsberg huhuilee minua keittiöstä. En vastaa juuta enkä jaata. Jos olisin fiksu, menisin ihailemaan moottoripyörääni ja samalla kaivaisin akkunsa ulos ja lataukseen. Vaan enpä taida jaksaa tänään. Todennäköisimmin olen vielä muutaman tunnin kuluttua tässä sohvalla, edelleen tekemättä mitään.

Nousen ylös ja tsemppaan niiden viimeisten tekemättömien töiden suhteen. Huonekaluhuopatarroja kaiuttimien alle, vasara kaapista ja taulukoukkuja seinille. Valinnanvaikeus pyörittää päätäni. Missä on minkäkin ideaalisin koti, sijoituspiste pitkäksi aikaa? Voisin tietenkin tässä välissä aakkostaa kirjahyllyni loppuun. En sittenkään. Jos joisinkin kahvia ja olisin harkitsevinani.

En ole ilmeisesti kauhean hyvä näissä vapaapäivissä. Varsinkaan niissä, jotka eivät muodostu krapulasta ja roskaruoasta. Jotenkin tuntuu ihan oudolle. Ei siis krapulattomuuden takia, vaan ihan kuin jotain... olisi... tapaht...umas...sa... en nyt... saa... kiin... suddenly I find myself thinking in English. Whatta hell is going on?

This is really getting out of hand at this very moment. It´s like watching a movie about my lazy life and the lead character being very poorly dubbed. And for this obvious reason the audience will not find the small, yet quite intriguing points of interest from any of this. The Jury will give their score and it´s not a pleasant amount of points.

Men vad helvete? Jag tänker nu på svenska? Det här är inte möjligt. Jag...måste...stoppa...

(Överskrift: Asa)