Miss Kovis

Hei teille. En ole taas vähään aikaan jaksanut/muistanut kirjoittaa mitään tapahtumia elämästäni, ja nyt en sitten enää tietenkään muista niitä, joten hii-o-hei. Yhtä kaikki, ollaan tässä pidetty Misun kanssa aika tiiviisti yhtä ja kokkailtu ja muuta ällösöpöilyä. Misun nimi voisi muuten olla vaikka Miss Kovis, on nimittäin sen verta vaikeata tuota kuorta rikkoa, mutta kyllä se vielä onnistuu.

En tosin tiedä, että kuinka elimistö kestää tällaista kurittamista näin vanhalla iällä. Nuorien mimmien deittaaminen ei ole enää niin helppoa. Ei vanha yksinkertaisesti jaksa mitenkään. Ei, en puhu dokailusta (pelkästään), vaan esimerkiksi lähipäivät: Kävin Saksassa pyörähtämässä viime viikolla (siitä lisää joskus sitten, kun jaksan keskittyä ja rikokset vanhenevat, ehe ehe) ja luonnollisesti sunnuntaina piti käydä Misua moikkaamassa. Kieltäydyin kaljasta(!) ja rupateltiin niitä näitä jonkun valokuvagurun kanssa. No tietty sitä kaljaa sitten myöhemmin ja lopulta oltiin jossain sporttibaarissa ja maanantaina työpäivä. Humalassa Misu yllättäen halusi jopa peräti pitää kädestä kiinni, vaikka kuulemma vihaa julkisia hellyydenosoituksia ja on tosi huono ottamaan niitä vastaan. Uskokaa pois, todella huono. Misu on oikeasti ihan järjettömän kuuma kisu ja kaikkien tällaisten ja tämäntyylisten asioiden julkituonti on suuri no-no. Hassua. Yhtä kaikki, takaisin tarinaan:

Univelkaisena töissä silkkaa taistelua ja kun pääsin kotiin, piti tsekata Siekkareiden keikka Areenalta. En vieläkään tajua kyseistä bändiä, mutta yritetty on. Eilen alkuillasta sitten Misun luo tekemään ruokaa, koska hän matkaa Tampereeseen tänään ja palajaa vasta perjantaina. Noh, kasvisruokaa siinä sitten väsäiltiin (lausutaan: Misu teki, minä tiskasin) ja syötiin ja rupatelt. Joskus kympiltä aloin tehdä lähtöä kotiin, kun yllättäen tulikin vieno pyyntö jäädä luokseen yöksi. Tiesin toki heti, että en varmasti saa nukuttua juuri yhtään, mutta päätin ottaa riskin.

En saanut nukuttua todellakaan. Vaan mitäpä sitä unta tarvitsemaankaan, jos vaihtoehtoisesti voi valvoa toisen unta ja olla suorastaan otettu, kun kylkeään kääntäessään nukkuva ihminen hakeutuu ihan vartaloon kiinni ja ottaa kädestä.

Tällä hetkellä nyt sitten yllättävän hyvällä fiiliksellä töissä, kahvin voimalla tosin, ja uskallan väittää, että tästä keväästä voi tulla vielä aika kiva. Enemmän kyllä pitäisi mopoilla.