Estoinen vai estoton?

Marraskuu on nyt totisinta totta. Taivaankansi on pimeä kuin hiilikellari, kansa liikkuu kaduilla hitaasti ja kaikki näyttävät äreiltä. Eipä ihme kyllä, marras tarkoittaa kuollutta. Tänään minulla ei ole mitään erityistä sanottavaa, rinnallani on hyvät ystäväni kahvi ja musiikki ja työviikko lähentelee loppusuoraa. Jos nyt pari sanaa kumminkin valittaisin. Lehdistöstä sinällään voisin kirjoittaa vaikka kuinka mutta myöhästyisin töistä niin paljon että se ei tässä kannata. Ehkä joskus otan sen aiheen kokonaisvaltaisempaan kummasteluun mutta tänään, hyvät seuralaiseni, pari sanaa sitkeydestä.

Noin kuukausi sitten lähetin erääseen sanomalehteen toivomuksen siitä että he lakkaisivat lähettämästä minulle mainospostiaan joka toinen viikko. Kerroin että olen joskus saanut lehden lahjaksi enkä silloinkaan kerinnyt sitä lukemaan joten en vieläkään kerkeä, kiireiden vain kasvaessa. Painotin myös asiaa kestävän kehityksen kannalta ja sitä kuinka kyseessä on täysin turha roskaaminen minun tapauksessani.

Sain heiltä samana päivänä sähköpostia jossa pahoittelivat asiaa ja lupasivat että minut on laitettu nyt estolistalle. Kuulostaa lupaavalle mutta osannet aavistaa jo jotain?

Niin.

Ei, turhien mainospostien virta heidän makasiininsa osalta ei ole päättynyt. Lähetin eilen sähköpostia uudestaan asiasta, en enää niin ystävällisin ja kepein sanakääntein ja rupesin miettimään asian legitiimiä puolta. Kun olen nyt kahdesti pyytänyt heitä lopettamaan minulle ei-mieluisan toiminnan ja jos se ei lopu niin kyseessähän on häirintä jonka rikkomisesta varmasti puhutaan Suomen Laissa?

Siispä, jos tuota postia tuolta aviisilta vielä saapuu, on aika jättää talvinen kotomaani värisemään kylmyyteen ja siirrän itseni ja oikeustaistelussa voittamani miljoonat jonnekin lämpimään ja eksoottiseen maahan. Siellä sitten makaan riippumatossa, juon kylmiä juomia ja harjoitan fornikaatiota mallien kanssa.

Näitä ihania hetkiä odotellessa täytyy kuitenkin pitää arjen kuvioista huolta joten torstaita sinne ("torstai on epätoivoa täynnä ja perjantaikin kovin pitkä" - J. Martikainen), minä pakkaan eväät laukkuuni ja siirryn ulos.