Ristiä ja riitaa

Lumisista maisemista tervehdys! Olen saapunut työpaikalle ja oloni on mitä ristiriitaisin. Minun täytynee suorittaa jonkinlaisia salapoliisin tehtäviä, olla kuten Sherlock Holmes konsanaan mutta niistä ei tässä parane puhua sanaakaan sen enempää.

Ristiriitaisuutta aiheuttaa se että vaikka piehtaroin edelleen erään puolivalmiin tekstin kanssa, eilisiltainen keskustelu ja sen jälkeen luetut sanat suomalaista kirjallisuutta synnyttivät minussa luomispuuskan. Koska olin jo vetäytynyt yöpuulle, piti tallentaa idea lähinnä olevaan tallennusformaattiin. Jälleen kerran matkapuhelimeni sai toimia muistiona. Aamulla herättyäni, miltei tuntia liian aikaisin kuten tavaksi muodostuu (tästä herääkin kysymys: Jos siirrän herätysaikaani nykyiseen heräämisaikaani, heräänkö tuntia ennen sitä? Näin ollen voisin vähitellen, tunti tunnilta, siirtyä täysin unettomaan elämään.), koetin palauttaa mieleeni sen tunnetilan jossa inspiraation sain.

Tämä onnistuikin yllättävän kiitettävästi ja kahden kahvimukillisen säestämänä sain kirjoitettua kokonaisen tekstin valmiiksi. Tämä on erittäin hyvä asia monelta kantilta. Ensinnäkin tuntuu sille että pitkään vaivannut ”kirjoittajan blokki” on taaksejäänyttä elämää ainakin vähäksi aikaa. Toisaalta, kukapa tietää kuinka kauan tämä luovuuden puuska jatkuu? Hyvänä näkökantana on myös nähtävä se, että yhtye jolle tekstejä kirjoitan, saa varastoon rivejä jos vaikka luovuusvarastoni taas tyhjeneekin.

Oloni ristiriitaisuuden kulminaatiopisteenä on varmasti eräät rivit pyhästä kirjasta. Nämä rivit erittäin osuvasti mieleeni nosti kotimainen Stam1na-yhtye joka siteeraa niitä laulussaan Sananen lihasta:

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.

Tämä kaikki teksti, siis tuo yllä oleva siteeraus (1. Kor. 13:1) ja sitä edeltävä oma tekstini, kulminoituu näköjään monella tasolla täysin yksiin. Näitä tasoja en paljasta. Hykertelen yksinäni niiden seurassa ja nautin. Koska tapanani on ollut otsikoida nämä vuodatukset aina viimeiseen riviin liittyen, tämän tekstin otsake olkoon Stam1nalta myöskin ja suora viittaus samalla myös tekstiin ja aamuiseen lähdetiedon etsintään. Ristiä ja riitaa.