Ei oikein mitään sanottavaa tänään. Olen herännyt vähän yli viisi aamulla, herätyksen ollessa vasta klo. 06.45. Tänään on täten juotu toista litraa kahvia ja illan suhteen tämä luo pieniä uhkakuvia. Toistuuko taannoinen tee-insidenssi? Tähän kysymykseen tiedän vastauksen alkuillan tunteina. Olisi ollut eittämättä mukavaa nukkua siihen asti kunnes Johnny Cash alkaa laulamaan peruspositiivista versiotaan Nine Inch Nailsin laulusta Hurt:
I hurt myself today
To see if I still feel
I focus on the pain
The only thing that's real
The needle tears a hole
The old familiar sting
Try to kill it all away
But I remember everything
Huomaan että minulla ei todellakaan oikein ole sanottavaa. Siispä kirjoitan muutaman irrationaalisen ajatuksen joita en edes mitenkään koita yhdistää aasinsilloin:
Tuoksun hyvälle tänään. Siskollani on siis hyvä hajuaisti. Olen neljän rivin päässä valmiista biisitekstistä mutta jälkikäteen tekstittäminen on minulle vaikeata. On vaikeata palata niihin tunnetiloihin ja psyykkaukseen kuin alun perin tekstittäessä. Naapurihuoneesta kuuluva näppäimistön naputtelu kertoo sen että tämäkin tekstintuottaminen kuuluu sinne ja minun uskotaan tekevän töitä tällä hetkellä. En halua olla töissä. Ikävöin kosketusta. Ajatus katkeilee. Toivon että elämääni voisi astua muusa joka innoittaisi minua yrittämään kovemmin suomen kielen parissa. Päästän itseni liian helpolla. Olen laiska. Onneksi huomenna on vapaapäivä töistä. Haluan nauttia alkoholia pian.
Yhdentekevää parempaa päivää juuri Sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti