Ihmeiden aika.

Marraskuun ensimmäinen sunnuntai on valjennut meille. Ulkona näyttää kylmälle, lumi lienee tähän syynä. En ole uskaltautunut menemään ulos lainkaan sitten lauantain vastaisen yön jolloin aamun tunteina suvaitsin vihdoin saapua kotiin. Mukavaa oli ja ihmeitä tapahtui. Niistä ehkä jossain vaiheessa jotakin mainintaa, jos ihmeet tuntuvat pitävän paikkansa ja ottavan toteutuakseen.

Tänään on luvassa kaikenlaista mukavuutta: Tiskaamista, pyykkäämistä, imurointia, työskentelyä työpaikalla, talvirenkaiden vaihto... Kaikenlaista tekemistä sitä kertyykin kun aktiivisesti siirtää asioita joko a) aina seuraavaan päivään tai b) pois mielestään. Tänään on nuo kaikki kyllä hoidettava ja jos vielä kerkeää niin ehkäpä sitten juon kahviakin. Hurja minä.

Huominen on mielessäni jatkuvasti, on nimittäin vuorossa jonkin sortamentin ihme. Lähden vaateostoksille. Isoon kaupunkiin. Kyseessä ei ole mieluisa tilanne mitenkään, jos tarkastellaan asiaa tilini kantilta tai yleisen kiinnostuksen kantilta myöskään. Vaan pakko on. Astronautteilun valmisteluun kuuluu myöskin tämä homma. Huomenna illalla on myös pitkästä aikaa "korkeakulttuurinen hetki Lähi-idässä" eli yhtyeharjoitukset. "Tarjoilija, ottaisin verta suuhun, kurkkuun kipua ja tinnitusta kumpaankin korvaan. Hyvää oloa myöskin roppakaupalla."

Jos käy hyvä tuuri, pääsen kokeilemaan parin uuden tekstiaihion sopivuutta sovitettuna kuuden henkilön esittämänä, sydäntä riipivää tulkintaa varmasti luvassa. Allekirjoittaneelle vähän henkisesti, kuulijoille paljon fyysisesti. Sellaista elämä on (kirjoittaisin saman ranskaksi vaan en osaa.) välillä ja niin edelleen. Latteuksia.

No, sepä nyt siitä. Nyt toinen kuppi kahvia eteen, pyykkikone pyörimään ja koska minun ei tarvitse istua koneen päällä sen lingotessa kuten jokin trendi nykyään vaatisi niin... no, en tiedä vielä mitä tekisin. Ehkäpä surffaan netissä enkä imuroi vieläkään? Eipä näistä koskaan tiedä. Ihmeitä odotellessa.