Paha tie

Sunnuntaita. Eilen illalla katsoin lumoutuneena kuin pieni poika lumisadetta ikkunasta, näennäisesti lämpimästä kaupunkiasunnostani. Olotila oli jotenkin hurjan hyvä ja rauhallinen. Tänään aamulla herättyäni toivoin että keli ulkosalla olisi edelleen samanmoinen. Eipä ole ei. Loskaa näyttää olevan. No eipä sille oikein voi mitään joten on tuudittauduttava eilisen mielikuviin ja muistoihin.

Oltuani eilen töissä, kävelin kotiin, ontuen, ja pyhä tarkoitukseni oli kävellä ruokakaupan kautta. Unohdin tyystin. Muistin kaupassakäynnin tarpeen vasta kun oli aivan liian myöhäistä. Laihdutuskuuri toimii tietenkin myös näin. Eilen nilkutin vielä teatteriharrasteen pariin ja esitys oli täyttä timanttia. Koko ryhmä oli ns. "vedossa" ja fiilikset olivat hyvät varmasti kaikilla.

Ilta sujui sitten kotona musiikkia kuunnellen ja sen tärkeysmääritteistä ystävälliseen sävyyn debatoiden. Kiitos juuri Sinulle vastustajani, olet minulle tärkeä ihminen. En tiedä toista jonka kanssa näin voisi keskustella, täysin toisistaan poikkeavat ajatusmaailmat, hyvää argumentointia ja mikä tärkeintä, keskinäistä kunnioitusta toisen mielipidettä kohtaan ja halua ymmärtää.

Kun keskusteluaikamme oli täysi, siirryin tekstinkirjoittamisen pariin. Yritin kovasti, sanailusta inspiroituneena mutta pelkkää sutta oli syntyvä. Pääasia lienee se että yritin kumminkin. Olisin kyllä ollutkin hivenen yllättynyt jos aihio olisi muokkautunut sillä istumalla, lähtökohta oli nurinkurinen: ensimmäisenä tiedossa on otsake.

Tämä aamu alkaa nyt valjeta vähitellen, niinpä nautin tämän kahvinkuppini loppuun ja ehkäpä teen kotihengettären töitä ennen kuin minun on lähdettävä töihin. Ja se tie, ystäväni, se on paha tie.