Eläväisyydestä

Joku naseva aloitusrepliikki tähän. Mitäpä tässä kertoisin? Asiaa olisi mutta en oikein tiedä saanko tätä jäsennettyä nyt niin että teksti läpäisisi edes jonkinlaisen laatuluokituksen ja olisi mukavaa ja helppoa luettavaa. Kohtahan tuo selviää. Tässä vaiheessa jo tiedän että en tule muokkaamaan tekstiä ennen julkaisua joten jos asiavaihdot tuntuvat irrationaalisilta, syy on kirjoittajan sellaisena oleminen.

Minua kehuttiin eilen paljon. Vaivaannuin kovasti siitä ja olen edelleenkin vaivaantunut. Totta kai kehujen saaminen omasta luonteesta ja henkilöydestä tuntuu mukavalle ja antaa edes vähän voimia jaksamisen yrittämiseen huomista kohti kuljettaessa. Tämä yksinäisyys vain tuntuu olevan voimakkaampi kuin nuo myötämieliset sanat. Ja ei, en ravintolaympäristössä kalastellut huomiota millään lailla. Pois sellainen minusta.

Tänään keskustelin kollegani kanssa elämästä ja elämänlaadusta. Olin erittäin yllättynyt siitä että hän näkee minun elämäni rikkaana. Itse en koe eläväni laisinkaan. Olen kateellinen ihmisille jotka elävät jokainen päivä, harjoittavat joitain harrasteita, jakavat kokemuksia ryhmissä ja toimivat muutenkin. Mitä minun elämäni pitää sisällään? Aivan niin, ei mitään tuollaista. Ei siis elämää.

Olen turhautunut tähän kaikkeen. Kaipaan kosketusta, edes halausta tai jotain muuta pientä. Jotta tämä ei nyt menisi teini-ikäisen tasoiseksi nillittämiseksi, en turhaan tässä nyt valittele sen enempiä. Hiljennyn viisaasti ja toivon että sinä kysyisit itseltäsi kysymyksen ”Elänkö minä todella elämääni?” Olen iloinen jos elät. Jos et, toivon sinun edes harkitsevan muutoksia nykyisestä kohti eläväisempää elämää. Saatat toki kysyä perusteluita että mikä minä täällä olen muita neuvomaan. Aiheellinen kysymys mutta siihen on turha toivoa vastausta. Samoin on turha odottaa että raottaisin salaisuuksien verhoa sen verran että kertoisin aionko minä tehdä asialle jotain. Jatkan nyt testejäni alkoholijuoman vaikutuksesta mielenterveyteen joten hyvää iltaa, huomenta tai mitä aikaa elätkään kun näitä rivejä tankkaat. Jälleen kerran täällä soi kaikessa surumielisyydessään Kyyrian Gift ja se tuudittakoon minua eteenpäin ja toimikoon tämänkertaisen merkinnän lopputekstimusiikkina.