pelkkää ilmaa.

No niin. Eilinen oli sitten miltei suunnitellun kaltainen. Jos menemme kronologisessa järjestyksessä, lienee se helpoin tapa minulle muistaa asioita ja sinulle hahmottaa. Ei tässä kyllä mitään jännittävää ole tapahtunut joten sinällään ei kannata odotella paljoa. Kuten elämältäkään.

Herääminen tapahtui noin klo. 08.00 Ehkäpä. En muista. Normaaliin aikaan kuitenkin. Tietokone päälle, kahvinkeitin työhönsä. Normaalit aamukikkailut ja blaa blaa blaa. Näistä suoriuduttuani nautin kahvia ja ymmärsin että tekemistä riittää runsaasti joten tartuin itseäni niskasta ja laitoin pyykkikoneen töihin.

Join kahvia ja suunnittelin seuraavaa liikettä. Tämä seuraava liike olikin sitten imurointi joten aamukahvin jälkeen tanssin imurini kanssa pitkin tätä ylellistä kaksiotani. Soittolistalla oli hyviä biisejä mutta sattuneesta syystä en kuullut niitä.

Nopea einehtiminen ennen työelämän kiireisiin siirtymistä. Kävelin töihin vain huomatakseni että viileähän ulkona on jo. Töissä tapahtui... ei yhtään mitään. Päivän kohokohta oli hetki jolloin asiakas astui tiloihimme ja kysyi "Onko teillä täällä nyt mitään erikoista?" "Ei ole, perusnäyttely vain." "Kiitos, tulemme joskus toiste."

Työpäivän ollessa ei ihan loppusuoralla mutta sitä edeltävässä kaarteessa, puhelimeni heräsi henkiin yhtäkkiä ja huomasin riemukseni että ystäväni tavoitteli minua. Ajattelin ensin että hän tivaa perjantai-illan loppukuvioista koska erosimme sellaisissa merkeissä että kysymysmerkkejä saattoi jäädä ilmaan roikkumaan. Tästä ei nyt kuitenkaan ollut kyse vaan puhelu olikin kutsu erään tuttavapariskunnan luokse syömään kunhan pääsen töistä. Tarkemmin ottaen pari tuntia sen jälkeen. Olin innoissani, tämä tapa meillä oli alkuvuodesta voimissaan, joka sunnuntai kokoonnuimme samalla porukalla heille ja söimme hyvin ja hassuttelimme, leikimme sanoilla ja nautimme hyvästä seurasta.

Tätä olisi siis luvassa joten heti kun töistä pääsin niin kiireen vilkkaa kotiin ja nopeasti syömään yksi leipä. Nälkä alkoi olla jo julmettu. Ennen ateriointia oli luvassa vielä talvirenkaiden vaihto hämärässä ja ahtaassa pihassa. No, kyllähän se sujui vaikken ihan kauhean innoissani ollutkaan. Sitten syömään ja kylläpä olikin hyvää! Itä-Timorin lasaghettea söimme ja aterioinnin jälkeen nautimme jälkiruokaa ja katselimme kesäisen ulkomaiden reissumme valokuvasatoa. Oli aivan mahtava ilta. Kotiin n. 22.30 ja kevyttä keskustelua messengerin välityksellä Helsinkiin päin, tulevaa silmälläpitäen.

Nyt on siis tämä päivä ja piti tuossa vähän alunperin filosofoida, vaan tätä tekstiä on niin paljon jo nyt että jätän sen eri päivälle ja hetkelle. Tuskin mitään mielenkiintoista olisikaan syntynyt.

Minä siirryn nyt hakemaan toista kupillista kahvia ja valmistaudun ostospäivään joka pitää ainakin sisällään armeijatarvikkeiden erikoisliikkeen ja juhlavaatepuodin. Kiva yhtälö, eikö vain?