Mitättömät rivit.

Kirjoitin tänne eilen sekavaa tekstiä. Kyseessä oli jo kolmas merkintä jonka tänne saman päivän aikana rustasin. Liika on liikaa, vai mitä? Pieni hetki sen jälkeen kun olin merkinnän tänne tallentanut ja julkaissut, heräsi pääni sisällä pieni sensuurikomissio talviuniltaan (yllättävän aikaisin ovat hibernoimassa!) ja puuttui peliin.

Niinpä nyt merkintä on enää vain minulla tiedossa. Ei niinkään että se suuren tunnelatauksensa vuoksi olisi merkittävästi parempi kuin muut. Ehkä hitusen lähempänä totuuksia ja suorasukainen, pelottavan rehellinen itselleni. Kunpa voisin paljastaa sen viimeisen lauseen juuri Sinulle. En vain voi. Pidän siitä kiinni epätoivon vimmalla, edelleen ylläpitäen sitä illuusiota että joskus, jossain, jonkun yhtyeen esittämänä, elämäni päiväkirja avataan ja siellä sen lauseen oikea paikka on. Mitättömien rivien välissä.