Hei taas! Minä täällä. Viikonloppu on nyt suoritettu alta pois ja uusi viikko on alkamaisillaan. Ensi-iltaviikko on siis kyseessä ja lauantaina oli ensimmäinen läpimeno jossa olin mukana. Hyvälle vaikuttaa ja kävin erään näyttelijän kanssa hyvin antoisan keskustelun. Mukava muistella lämmöllä näinkin pientä asiaa.
Ihmettelen suuresti musiikkikulttuurien eroja ja sukupuolia. Tarkennetaan esimerkein. Raskaammassa populäärimusiikissa on tavallista että laulujen tekstit kertovat ikävöinnistä, epätoivosta, kaihosta ja sen sellaisista asioista.
"Et huomaa minua, et kaipaa minua.
Väität: näin on hyvä, en vain tohdi uskoa.
Kuuntele minua, kuuntele kipua
mennyt aika pitää minut elossa.
Ja joka luojan päivä kannan tätä surua
annan sille vallan, ruokin sydänverellä.
Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni.
En jäänyt aivan yksin, on suru lohtunani."
(Mokoma - Itken silmät päästäni)
Nostetaan selkeästi toinen jalustalle ja itketään sydänverellä. Siirrytään toiseen genreen, tarkemmin sanottuna hiphop-musiikkiin. Tekstityksissä tuntuu olevan naisten alistaminen, esineellistäminen ja muutenkin horottelu voimissaan.
"Siispä heitä kledjut vittuun ja asetu nelinkontin
Hinkki hieroo pimpin märäks ja tsekkaa sun takakontin.
Näin hyvää seksii harvemmin tulet siis saamaan
joten on oikeus ja kohtuus saada siementää sua naamaan.
Vittu mitä tuskaa oli puhkoo sun neitsytpuskaa,
mut nyt lähdet lataa äläkä luule et lähden kuskaa
joo joo soitan soitan, vitut soitan mä vaan bluffaan
numeros pois luuristani streittinä pois rustaan."
(Kehäkettu & Setä Koponen - Tuu lusii mun punkkaan)
Tämän tahtiin nyt sitten nuoret tytöt tanssivat, heiluttelevat stringiperseitään tanssilattioilla kuin huomista ei olisi. En ole ikinä kokenut että olisin mitenkään konservatiivinen mutta tätä en ymmärrä. Sinällään tuollainen teksti on hyvinkin äijämäistä ja naurattaa kyllä mutta se että naiset alistuvat tälle. Hiphop-kulttuurissa muutenkin naisen asema on hivenen kyseenalainen. Jos et usko, katso mikä tahansa hiphop-musiikkivideo. Vaikkapa Luniz - I got 5 on it
Jos joskus käy niin että saan tyttären... en osaa edes sanoiksi pukea. Jotenkin tuntuu sille että jo ottosiskoni varjeleminen on välillä tuskaisaa. Olikin itseasiassa ihan mukavaa kun hän käväisi luonani perjantaina, juttelimme pitkästä aikaa kunnolla ja toivon että näemme pian uudelleen.
Eipä tässä nyt sitten oikein muuta.
sunnuntai 21. lokakuuta 2007
Horot.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti