kuluttavan aika on lyhyt.

Väsyttää. Elimistöni on sitä mieltä että kohtelen sitä kaltoin. Jos pysähdyn asiaa tarkastelemaan, joudun toteamaan sen olevan oikeassa. Elimistöä tuli rassattua viikonloppuna alkoholilla, rasvalla, tupakoinnilla ja muilla hyveillä niin paljon että väsymys on varmasti aiheellinen. Liskot ja yöaika tuli tutuksi. "Tarttis varmaan tehrä jottain." Näinhän se on. Mutta ei tänään. Tämän päivän ohjelma on niin kutkuttava että olen kuin pikkupoika synttäriaamuna. Tai olisin jos ei väsyttäisi näin paljoa. Henkisesti kumminkin ilakoin.

Mitä sitten tänään on agendassa? Lähden tutustumaan tutkimusmatkailijan tavoin Suur-Helsingin alueeseen ja kuka tietää jos vaikka löydän sokkeloiden keskeltä jotain tuttua ja kaunista?

Aivan tuotapikaa on marraskuu. Se tarkoittaa joulumusiikkia, ruuhkaa kaupoissa, kassajonoissa, Luottokunnassa... Mutta missä on lumi? Kun olin nuori, 1600-luvulla, lumi alkoi olla jo näihin aikoihin maassa ja tuo ihana valkea peite valaisi muuten niin pimeän vuodenajan ja antoi voimia yrittää jaksaa edes pari päivää eteenpäin. Nyt tuota taivaallista bukkakea ei näy, ei kuulu. Luontoäiti on raiskattu totaalisesti, jäljellä on vain rippeet. Kaikki rahan takia. Koko ajatus sinällään on niin musertava että pahaa tekee. Tämänkö me jätämme tuleville sukupolville? Tämä kaikkihan on meillä vain lainassa heiltä. En tiedä onko muissa laina-asioissa soveliasta käyttäytyä samoin. Otetaan vaikkapa videovuokraamo esimerkkinä. Ei kai nyt kukaan lainaa kulutushyödykettä sieltä, heittele sitä miten sattuu, pasko ja vahingoita tahallisesti ja sitten palauta sitä anteeksi pyytelemättä. Tähän olisi voinut laittaa helvetin hienon siteerauksen mutten kuollaksenikaan muista sitä ulkoa enkä tunnu löytävän lähdettä.

Siteerauksen pohja olisi kumminkin ollut hieno tokaisu jonka joku erittäin viisas henkilö on sanonut, jotenkin niin että kun viimeisetkin metsät on kaadettu, meret kalastettu tyhjiksi jne. niin silloin varmastikin vasta kansalle selvenee se että rahaa ei voi syödä.

Niinhän se on. Jos nyt olisi vuodenvaihde, lupaisin vähentää kohdallani kerskakulutusta. Voin kyllä luvata muutenkin.

Nyt siis rankan viikonlopun jäljiltä uuteen viikkoon, masentavan kelin painikkeeksi sopii ahdistavasti soiva Deftones. Tästä on vaikea jatkaa vaikka mieli onkin odottava.