Agentteja vastaan.

On varmaankin taas aika tänne kirjoittaa jotain. Miksipä sitä sitten ei tekisikään alkoholin vaikutuksen alaisena, yksinäisenä perjantai-iltana? Niinpä niin. Ei tämä ehkä kannata mutta menköön. Otetaan nopea katsaus kuluneen viikon tapahtumiin:

Töissä on tullut oltua, toimeliaana ja toimettomana, väsyneenä ja ylipirteänä. Näistä neljästä termistä saa muodostettua koko työviikon, joka onneksi oli edes jollain tapaa tapahtumarikas: Ensi kesä on turvattu, vihdoin ja viimein mutta toimintatavat ovat vielä täysin hämärän tulevaisuuden hallussa.

Teatterilla on tullut oltua joka päivä töiden jälkeen ja päivän pituus onkin ollut 13 tuntia oikeastaan poikkeuksetta. Paitsi tiistaina. Tiistai oli eräs elämäni kulmakiviä, näinhän vuosien odotuksen jälkeen Killswitch Engagen vihdoinkin livenä. Takaiskuna oli se että Adam D. oli loukannut jälleen selkänsä ja oli pois soittajalaumasta. Yhtä kaikki, mahtava keikka oli ja kyllä sydäntä lämmitti Howard Jonesin (vieraskoreat?) lausahdukset, joita tuli monta kertaa keikalla: "This is no doubt, by far our best show overseas!"

Nytpä siis yksin kotona, olut ja musiikki seuranani. Tänään ei tarvinnut siirtyä teatterille lain, eilinen uurastus oli niin hyvä että ohjaaja antoi sekä itselleen että minulle myös armoa. Niinpä huomenna vasta taas valaisemaan muita. Viikonloppu tuo tullessaan myös työkiinnikkeet eli tänään pitäisi olla hillitysti alkoholin kanssa, huomenna on luvassa kansainvälisiä agentteja kymmenen jälkeen aamulla ja täytyisi olla edes joten kuten edustava. Työnantaja ei välttämättä osaa arvostaa vanhalle viinalle haisevaa krapulaista.

Puhuisinko sydämen asioista? Tiedän että tarvetta olisi saada avautua hieman, mutta sanon vain että... unia. Uni tuo onnen.

Tähän biisiin on maailman paras lopettaa. Teksti puhukoon puolestaan.


----------------
Now playing: Kyyria - Gift
via FoxyTunes