Kylläpäs aika kulkee yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Sehän on tietenkin ihan selvää, mitä pidemmäksi oma elämänkaari venyy, sitä lyhyemmiltä päivät tuntuvat koska kokemushistoriaa on enemmän. Välillä vain tuntuu sille kuin olisi tunturin laella oleva puu joka naavoittuu hiljaa paikallaan, pilvien pyyhältäessä ohi kovalla vauhdilla, vuodenaikojen vaihtuessa nopeaan kuin luontodokumenteissa ikään.
Tuntuu sille kuin vasta äskettäin olin ala-asteella, limudiskossa tanssimassa hitaita luokkakaverini kanssa, pulssin ollessa hyvinkin korkealla ja hermostuneena ajatuksesta että ”olisiko tänään ensisuudelman aika?” Ja nyt, aivan yhtäkkiä, olen keski-ikäinen mies joka saa aitiopaikalta todistaa kuinka ihmiset (osa edelleen ja osa ennen) lähipiirissäni vakiintuvat, pariutuvat, muodostavat perheitään ja nikkaroivat kotejaan (kiitos J. Martikainen tästä). Niin, taas on siis uusi elämä ottamassa muotoaan kohdussa, lillumassa nesteessä ja pikkuhiljaa tulossa reagoivaksi yksilöksi.
En ole katkera vaikka se ehkä olisikin sallittua tässä tapauksessa. Olen vain vähän surullinen. Milloin on minun aikani? Onko se koskaan? Haluaisinko sittenkään? Olisinko valmis ”hylkäämään” oman itsekeskeisen elämäni jonkun pienen kirkuvan yksilön edestä? En edelleenkään osaa antaa vastauksia. Enkä ehkä haluakaan. Vaan, eipä tuo ole ajankohtaistakaan.
Jatkan itseni kiusaamista sillä päähäni on iskostunut ajatus tietynlaisesta elämästä. Tänään aamulla, töihin lähtemistä odotellessa, otin käteeni uskollisen kuulakärkikynäni, asettelin polveani vasten minulle tärkeän vihkon, avasin puhtaan aukeaman ja aloin kirjoittamaan. Synnytysprosessi oli nopea, niin nopea että yllätyin itsekin ja tuloksena oli… Laulu. Työnimen voinen paljastaa, en muuta. Pitkästä aikaa sain saatettua siis kokonaisen laulun tekstin päästäni paperille ja työnimenään kantaa tämä yksilö sanaa ”Tiedän”. Miksi muka työnimi jos se kerran on valmis, saattaisit kysyä jos tätä lukisit. Sen takia että haluan antaa sille rauhan hetkeksi ja tarkastella parin päivän kuluttua sanavalintojani sillä en muista kirjoitusprosessista juuri mitään.
Missä tähän tekstiin voi törmätä? Ehkä joskus jossain, toisella nimellä varustettuna, bändin esittämänä ja siinäpä se. Minä tiedän mistä se kertoo ja se on minun omaisuuteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti