Syksyn tuloa ei voi estää.

Sakea ilma painaa kulkijoiden päät kumaraan, sumu peittää kerrostalojen katot sisäänsä kuin kostea ja kylmä peitto kiedottaisiin ympärille. Anathema soi, kuinka sopivaa oikeastaan. Uskollinen kahvinkeittimeni on onneksi tehnyt jälleen a-luokkaista työtä ja näin saan nauttia ensiluokkaisesta makunautinnosta näin aamusta.

Viikonloppu tuli ja meni. Perjantai meni valoja säädellessä ja kaverilla saunoessa. Käytiinhän me tietenkin baarissakin mutta siellä ei kaiketi tapahtunut mitään erikoista. En ainakaan muista että olisi. Lauantaina valoja lisää paikalleen, ansakset ylös ja ihailemaan omaa jälkeä. Ihan ok. Lauantaina selvisi se että sunnuntaina ei tarvinnutkaan mennä teatterille sillä vasta tänään alamme tekemään kohtauksia. Näin ollen, jälkiviisaana voin todeta, olisin voinut lähteä rakkaan ystäväni synttäreille sittenkin Helsinkiin. Hassua, koko asia ei tullut mieleeni lauantaina kertaakaan sen jälkeen kun olin päässyt kotiin.

Jälkikäteen ajatellen, olisi ollut oikein hyvä kyllä lähteä jonnekin. Ei niinkään etteikö tämä toinen vaihtoehto, eli sohvalla lojuminen ja The Officen kaikkien jaksojen katsominen, ollut oikein hyvä ja lompakko- sekä maksaystävällinen.

Tänään siis taas teatterille ja huomenna jatkuu työn melskeet.

Ja niin, ystäväni jonka juhlat jäi väliin. Jos luet tätä, ihan rehellisesti sanoen, en ollenkaan havainnut tätä uudestisyntynyttä mahdollisuutta tulla juhlimaan. Anteeksi. Olet rakas.