Viimeisetkin järjenhivenet menivät, tässä merkintä, ole hyvä. POR FAVOR!

Hei taas täältä peililasinsirpaleisesta palatsistani. ”Aamun hetki kullan kallis” on sellaisilla tahoilla tapana sanoa, jotka nojaavat sanontoihin usein. Minä näsäviisaana kansalaisena lukeudun tähän kastiin, onhan eräs suosikkiharrastuksistani nimenomaisesti sanontojen yleinen molestointi ja raiskaaminen.

Mutta siis, aamun hetki totta tosiaan. Inflaation kourissa olevat uneni ovat tältä erää loppu, nautinhan railakkaasta elämästä hyvässä seurassa neljän tunnin ajan. Nyt sitten valveilla miltei tunnin verran ja aamun ensimmäinen kahvikuppi on käsittelyssä.

Mitäs tässä puisin? Eilen oli mielenkiintoinen (meinasin kirjoittaa mielenterveyttä koetteleva, vaan näinhän ei ole.) hetki työn jälkeen. Saavuin asiakastyhjiöstä jota myös työkseni voi kutsua (laitetaanhan sulkuihin paljon juttuja, Panun viitoittamalla tiellä. Eipäs laitetakaan, teen tästä oman jutun.) mutta sitä ennen töissä tapahtunutta seuraava luku. Kun sinua ei kiinnosta, sen yli on helppo hypätä.

Töissä ei tapahtunut kyllä taas niin yhtään mitään. Kaikenlaista huuhaata pitää tehdä: Seinäjokisen taksikuskin sanoin, miltei suli laatikko kun koetin (Word valitti sanasta koitin. Juontaakohan tuo latinan sanasta coitus? Juu, kirjoitan Wordilla, kevyt nössö ja muutenkin luuseri.) väsäillä nettisivuja kasaan. Työtä joka sinällään on todella simppeliä, mutta ei vain tuntunut logiikat kohtaavan laisinkaan. Vähän kuin miehen ja naisen välisissä tapahtumissa. Työtehtäviin kuului myös käsittämättömän suuri luottamustehtävä. En ole ihan varma että voinko jakaa tämän kanssanne mutta jos ette hiisku tästä niin olkaa hyvät: Minä kopioin kymmenen viime vuoden toimintakertomukset!

Hyvin sinulta hypätty. Eli siis, töistä kun pääsin oli jo miltei ilta. Luulin että minulla olisi tänään kiire (enhän tiennyt että nukun tällä kertaa näin vähän) joten ajattelin olla vastuuntuntoinen ja kuten meillä ylipainoisilla on tapana, ajattelin ruokaa. Koin suorastaan filosofisen pohtimisen hetken linnani keittiössä syödessäni edellisen päivän ruokaa valmistaessani seuraavan päivän ateriaa, onhan tänään taas harrastuspäivä.

Ymmärsitkö? Söin eilistä samalla kun tein huomisen. Nythän huominen on jo tämänpäiväinen. ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” en muista miten jatkuu. Voisin googlettaa (googlata? Tuo vainoaa mieltäni ja sieluni ei tule eheäksi ellen saa vastauksia.) vaan eipä se nyt ole tässä kohtaa tärkeätä.

Projekti jatkui eilen vähäisen ja taitaa jatkua tässä aamulla kyllä lisää. Tarvitsen jätesäkkejä. Saatat kysyä aionko mahdollisesti hävittää ruumiita jätesäkeillä. Vastaan sinulle: En halua puhua kylpyseurastani sillä se on liian henkilökohtaista, mutta voin toistaa sinulle englanninkielisen suosikkilauseeni:

Don’t make this rape turn into a murder.

Näihin suloisiin pehmolelumaisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Tulipahan paljon tekstiä ja täydet nolla prosenttia asiaa.

EDIT: Niin juu, ystävänpäivä on tänään. Hyvää sitä sitten jos tunnet että juuri Sinulle sitä pitäisi minun toivottaman. Tuntemattomat älköön vaivautuko, tulee lähinnä vaivautunut olo. Ehe.