Huomenta Sinä. Kirjoitellaanhan taas vaikkei asiaa sinällään ole (taaskaan) mainittavaksi kertyneenä. Eilen oli työpäivä (minä tiedän, tylsääkin tylsempää näitä työjuttuja on lukea. Haluatko veikata kuinka tylsää niitä on elää?) ja työpäivän kohokohtana sai tällä kertaa toimia vuokra-auton kanssa autopesujonossa seisoskelu. Haaveilin kaljasta erittäin paljon. Tupakoinnista myös.
Työpäivän lopetin aikaisin, inspiraatiolukemat ovat olleet lähiaikoina jopa kelvinasteikolla mitattuna negatiivisella alkumerkillä varustettuja. Lompsin töistä kotiin auringon häikäistessä sekä taivaalta että tuoreesta noin nanosekunnin kestäneestä talvimyrskystä oheistuotteena tulleesta lumi”hangesta”. Uskollinen iPodini syöksi korviini mieluisimmista kappaleista muodostettua audiotulvaa ja olin yhtä hymyä. Kotiuduttuani söin erinomaisen maukasta ja erinomaisen paljolti valmistamaani apetta (tuota murkinaa on jäljellä ehkä noin neljäksi päiväksi vielä) ja nukuin pari päivää sitten aloittamani elokuvan loppuun.
Otin kaljaa ja tiskasin nousuhumalassa. Huomasin että oikeastaan kaikki asiat täytyisi tehdä nousuhumalassa, kätevyys- ja harmittamattomuusasteet ovat hyvinkin skaalaiset ja monia muita hienoja sanoja. Jatkuva nousuhumala tietenkin lopulta johtaisi kirroosiin ja jollain tavalla (jota en osaa selittää) samanlaiseen lopputulokseen mitä Markus Kajo maalailee kirjoitelmassaan ”Hevosen nopeuttamisesta”. Koska sitä ei löydy internetistä ainakaan laiskalla googlaamisella, täytynee sinun teleportaatiolla tahi maallisesti liikkua kirjastoon taikka kirjakauppaan ja etsiä sieltä käsiisi Ihmisen Käsikirja.
Olen eilen illalla ollut myös etätukena, olen ihan miltei kädestä pitäen avustanut nuoren naisen eroamaan (hänen sanojensa mukaan) ”deitistään”, pojan puheista päätellen vähän enemmästä. Mierolaisen parisuhdepalvelut ovat nyt myös sinun ulottuvillasi. Tilaa ja katso kuinka syöksykierre käynnistetään.
Ah niin, parisuhde. Minua harmittaa parisuhteettomuuteni nyt kovasti. Olen toista kertaa tämän vuorokauden aikana hereillä (lopetin nukkumisen näyttelemisen tuossa puolen kuuden aikaan kun kyllästyin pyörimiseen) ja mikä sääli ja häpeä onkaan valvoa yötunteja yksin. Olisihan se kaiken järjen ja oikeutuksen mukaista että en valvoisi yksin, vaan piehtaroisin lakanoissa elämäni naisen kanssa, makuuhuoneestamme höyryn lisäksi olisi tuleva nautinnon ääniä, hersyvää naurua ja iloista tuhinaa sitten myöhemmin. Olipas pitkähkö lause (ja tästä tulee pitkä merkintä, toivottavasti sinulla oli kahvia kun aloit tätä lukea). Ja sitten taas herättäisiin. Da capo al fine.
Tänään on ohjelmassa matkaaminen pääkaupunkiin ja siellä sitten vähän sopimusasioita ensin kuntoon. Sitten onkin luppoaikaa joten laitahan tekstaria jos haluat tukevaa seuraa päiväkaljoittelun merkeissä. Alkuillasta pitää suunnata (no pitää ja pitää, innolla odotan oikeasti) Kaapelitehtaalle FME:on tarkastamaan että kuinkas monta teiniä on sutannut kasvonsa vesivärein koska ovat ”truu blakk medal” ja mahdollisesti myös että kuinkas monta äärimmäisen kuumaa hevinaista on saapunut juuri minua viihdyttämään. Veikkaan nolla.
On siellä myöskin Stam1na ja Soilwork tarkastettavina, samoin erilaisia kojuja ja suosikkihuvipuistolaitteeni Anniskelualue (no hyvä on, toiseksi eniten suosikki. Suosikkini on nainen mutta sitä ei parane tässä nyt mainita kun on mennyt niin kauheasti taas itkemiseksi koko vässykän blogi).
Voi hyvänen aika miten pitkä merkintä! Paljon sulkuja taas, Panulta tarttuvaa. Hyvää viikonloppua sinulle, minä teen jotain nyt. En tiedä mitä.
Mun elämää ainakin tänä aamuna kuvaa hyvin seuraava vertauskuva: huvipuisto, johon pääsee sisään ilmaiseksi, mutta jossa ei ole varaa hankkia ranneketta, vaan jossa huomaa vaan sitten vaeltelevansa päämäärättömästi ympäriinsä katselemassa, kuinka muut kiljuvat riemusta laitteiden kieputettavina.
VastaaPoista(Kyllä: kannatti aloittaa lauantai-aamu laskuja maksamalla ja työpaikkaa etsimällä. Tekee hirveästi mieli päihtyä.)
Olen pahoillani sulkujen tarttumisesta. En käytä niitä enää
KOSKAAN. Mä toivotan sulle oikein hyvää pääkaupunkiekskursiota ja oikein nättiä hevarinaista ja siivouskomeroa. (Kandee ehkä tsekkaa Ari Koivusen keikka, jos ei niinkään neidon iästä välitä.)
Krooh krääh! Oli hyvä reissu vaikkei noita huvilaitteita ollutkaan jaossa. Ari Koivusen keikka oli yllättävänkin kova. Kyllä se mies osaa laulaa. Minä menen nyt nukkumaan. Mene sinäkin.
VastaaPoistaMunkin mielestä Ari Koivunen osaa laulaa. Mä itse asiassa aloin seurata elämäni ensimmäistä Idolsia Arin takia, ja äänestin sitä jopa finaalissa. Mulla on myös sen levy (no, okei, mä sain sen ilmaiseksi enkä mä sitä juuri kuuntele, mutta silti on). Mäkin olen nähnyt sen livenä, ja se on musta livenäkin hyvä.
VastaaPoistaMutta pakko myöntää että onhan se sen fanikanta aika nuorta, jos jotain kaappiaktiviteetteja haluaisi harrastaa. Joutuis kysyyn eka henkkarit.
Mä oon nukkunut koko viikonlopun angstiani pois, ei tarvitse enää.