Hillolla.

Onko mahdollista että on ikävä jotakuta jota ei ole koskaan tavannut, ja jos ihan tarkkoja ollaan, ei ole olemassakaan? Minun mielestäni on. Perjantai-iltana minua muistutettiin taas eräästä (fiktiivisestä) henkilöstä jonka ulkomuoto, yleinen habitus ja luonne ovat (fiktiivisyydestä johtuen) täydelliset mielestäni. En ala tässä häntä sen kummemmin kuvailemaan ettette te kaikki sadat ja tuhannet innokkaat fanini muserru epätoivossa, vaan voitte vieläkin elätellä mielikuvaa elämästänne Mierolaisen vaimona.

Kuka tämä mysteerinainen sitten on? Ketä minä ikävöin? Kenen läsnäoloa toivon tälläkin hetkellä, auringon paistaessa taivaalta? Pakahdut jo jännityksestä joten on tullut aika raottaa salaisuuden verhoa, paljastaa tuo jumalainen nainen josta voisin tehdä marmoripatsaan. Tämä mysteerihenkilö josta selittäminen on nyt turhaa, minun pokaalini kiillottaja on...

...(rumpujen pärinää ja kohtalokasta jousikvartettoa)...

Lettuhuora.