Maanantaiaamu on taas totisinta totta tänä armon vuonna 2008. Nukuttuani aivan päin väärää viime yön, käyn puoliteholla kuin lentokone jonka toinen moottori sammuu ilmatilassa linnun lennettyä sen syvyyksiin. Juotuani kahvia pari mukillista, tein päätökseni raskain mielin. Nyt se on tapahtuva (en puhu itsemurhastani, enhän tätä kirjoittaisi jos olisin mennyt jojoon / sillalta alas / junan alle / unilääkkeisiin / keksi itse jokin mielenkiintoinen tapa jolla haluaisit minun poistuvan). Lähdin tapaamaan diileriä. Jonotettuani vartin aloin hermostumaan pikku hiljaa. En tiedä oliko kyseessä dopamiinivajarit aivoissa vai mikä, joka tapauksessa aloin nähdä mielikuvia brutaalista väkivallasta.
Sain fixini ostettua (50€ on paljon rahaa mutta…) ja lähdin syrjäseudulle tykitettäväksi. Luit oikein: tykitettäväksi, olenhan neulakammoinen vauva. Löysin osaavan ihmisen ja istuin pelokkaana mutta vähän huojentuneena tuolille. Takki pois päältä, huppari samoin. Aneleva katse kohti tuota enkeliä joka tuuttaisi elimistöni täyteen aineita. Hymyä. Auringonsäteitä, pieni pistävä tunne kun neula lävistää ihon. Odotusta.
Samalla kun otin b-hepatiittivahvisteen, varasin myös vihdoin ajan lääkärille univammani takia. Ehkäpä siis vähän yli viikon päästä olen täynnä reseptilääkkeitä ja zombiemaisuuteni ei johdukaan univeloistani ja yleisestä typeryydestä, vaan terävät tunnereunat on leikattu medikaalisirkkelillä, tiedostavuuden rippeet on heitetty turhanpäiväisinä roskikseen ja anestesiaa pidetään kemikaalein hallussa. Kyllä länsimainen lääketiede on varmasti oikeassa. Tapanammehan on hoitaa oireita, ei niiden lähtöpistettä.
Tänään aion olla ahkera kuin manaatti. Tämä pitää sisällään kirjastossa käymistä ja ehkäpä jopa vimmastun kokkaamaan. Nyt lämmittämään ruokaa ja lukemaan jotain runoja.
Mä tiesin sen! Mä tiesin sen! Tyyppi on NIIN selkeesti Twinrix-narkkari! (oma vahviste on muuten ottamatta, ja ekasta on kohta 2 vuotta, jee!)
VastaaPoistaAi "jotain runoja". Arvostettuja, Nuori Manner-runokilpailun ensimmäisen palkinnon voittaneita, ja useaan muuhun palkintoon (Helsingin Sanomien kirjallisuuspalinto, Topelius-palkinto, YLE:n Tanssiva Karhu) ehdolla olleita LAATURUNOJA.
Mulla on krooniset dopamiinivajarit. Siihen auttaa kuulemma mm. rypäleet (minkä minä luen:punaviini).
Mun mielestä tosi kiva teksti, Mierolainen!
En oo noihin yhdistelmiin koukuttunut vaan ihan pelkkään b-hepaan.
VastaaPoistaMikä on Tanssiva Karhu? Intiaaniheimo? Joraava oluenystävien kerho?
Dopamiinivajarit tulee kun nikotiini poistuu elimistöstä. Tätä nitkuilua täytynee lääkitä tärisemällä sohvalla ja syömällä eilisestä jäljelle jäänyttä suklaata. Ehkä elokuvan seurassa.
Kiva jos kelpasi kirjoitus! On mukavaa olla iloksi.
Dopamiinivajarit tulee ihan elämällä. Mutta onnea röökin lopetukseen (röökittä nyt itse since 27.8 Tavastia, mitä nyt viimeisen kaksi kuukautta olen polttanut pe-la välisenä yönä känäshä).
VastaaPoistaVoitko kuvitella Joraavien Oluenystävien äänestävän tämän esiäitini puun oksalla-runon vuoden runoksi?
En tiedä keitä ne on, mutta koska ne on interneetissä ne on varmasti olemassa.
Vittu joo, Intiaaniheimo :D
Juu, kyllähän tää tutuksi hommaksi on käynyt, en ole ihan ekaa kertaa asialla. En tosin ole päättänyt edes lopettaa, laiskuuteni on noussut sellaisiin sfääreihin etten jaksa mennä röökille näköjään. Nääh, on tässä kyllä periaatettakin taustalla.
VastaaPoistaMä en nyt osaa osallistua tuohon sun runovimmaan, olen pahoillani. Lauri Viidasta jos olisit innoissasi, komppaisin kyllä.
Mä lähden nyt koululle opinnäytetyöseminaariin. Kiitos että autoit minua toimittamaan tyhjää ja lorvimaan tämänkin aamupäivän.
VastaaPoistaSori mut mä en oo vissiin ikinä Lauri Viitaa lukenut. Mut jos mä pääsen lukemaan yleistä kirjallisuustiedettä (mitä ei tapahdu), siellä on varmasti jotain vittumaisia pakollisia runouskursseja mun rimanalivetää, ja SITTEN mä lupaan keskustella sun kanssa runoudesta.
Mä nimittäin en tosiaan oo mikään runojen ystävä. Tämä vain tarttui mukaan kerran kankkusessa, ja osoittautui toimivaksi.