Hei. On kaiketi aika taas kirjoittaa tännekin jotain. Ei niinkään että olisin kirjoittanut jonnekin muualle tässä muutaman päivän tauon aikana ja täten ollut petturi, en vain ole kerinnyt / jaksanut / viitsinyt / ollut huvittunut kirjoittamaan mitään.
Maanikko kävi ja lunasti ostoksensa perjantaina. Sain häneltä kahvipaketin ja mustikkapiirakkaa. Hän pahoitteli että taksikuskillansa oli kiire ja täten emme voineet käydä hänen 10 vuoden almanakkaansa läpi. Schade.
Perjantai-iltana oli vuorossa sitten Helsinki-ekskursio ja se oli kaikin puolin mukava ja kaikkea sen sellaista. Alkoholia nautittiin ennalta sovitun porukan + yllätysvieraan kanssa. Jätän detaljit pois sensuurin takia mutta… En sano mitään, kivaa oli. Kiitos teille jotka olitte osallisina. Varsinkin yllärille. Lankomiehen bändi oli hyvässä iskussa ja mukava yllätys oli myös ilmainen kyyti kotiin.
Lauantaina oli sitten vuorossa viiden tunnin teatteriharrastesessiot. Väsytti ja ahdisti. Oikeastaan kyllä ei ahdistanut, kunhan nyt taputtelin tuon sanan tuohon. Illalla oli vuorossa (meinasin kirjoittaa lauantai-illalla mutta olen huomaavinani että nykyään väliviivallisia yhdyssanoja tunkee ovista ja ikkunoista joten pyrin välttämään niitä.) alkoholia ja teatteriseuraa, seisontakomiikkaa maailmalta ja lopulta myös antikvaarista oluthuonetta. Siellä tapasimme tuttuja ja tarkoituksenamme oli pelata yleissivistävää Trivial Pursuitia. Kyseinen lautapeli olikin varattu joten eräs ystävämme taikoi esille 7 päivää – lehden julkaiseman julkkisvisailupelin. Olipahan melkoinen peli, ei voi oikein muuta sanoa. Illan yllättävintä oli se, että voittajaksi suoriutui allekirjoittanut. Miksi minä edelleen säilön päässäni tarpeetonta tietoa näin paljon? Kukaan ei tiedä. Lauantaina eräs ystäväni (hänen seksielämästään keskustelin perjantaina, ihan vain ilmoituksena että eräs jota asia kiinnostaa täten osaa yhdistää henkilön oikeaan.) oli käynyt ottamassa tatuointina yhtyeensä logon ranteeseensa. Mielestäni loistava ratkaisu.
Sunnuntaina olikin taas vuorossa krapulointia ja teatteria. Teatteria ennen tein alustavan varauksen elokuulle ja tarkemmin ottaen Budapestin keskustassa sijaitsevaan huoneistoon. Nyt täytyy enää tarkentaa päivämäärät ja matkaseura. Sziget-festivaali, täältä tullaan.
Maanantai. Teatteria ja notkumista. Ruokaa. Ei raportoitavaa. Täältä oikeastaan taas tähän, työpöytäni ääressä istun ja ajatukseni seilaavat aivan muualla kuin täällä. Tänään on vuorossa taas teatteria, onneksi ensi-ilta on lauantaina, en jaksaisi olla teatterissa joka ilta.
Tulipas tästä huono merkintä. Esikuvani blogittamisen saralla puivat hienoja (1) asioita, kyseenalaistavat ja pohtivat hienoja (2) asioita. Minä sen sijaan kirjaan mennyttä tänne, vailla hienoja (3) oivalluksia. Seuraavan merkinnän kirjaan vasta kun oivallan jotain, toivon että ystäväni Markus Kajon kirja auttaa minua tässä urakassa. Meillä tukevilla on vaikeuksia yksin.
Silläkin uhalla, että kuulostan siltä, että pidän sua blogijukeboksina: olisi tosi kiva kuulla, miltä tuntuu näytellä, niinkuin oikeasti miltä se tuntuu. Mä en usko, että kauhean moni osaa kuvitella sitä, ainakaan mä en millään pysty, koska musta tuntuu, ettei mussa ole yhtä ainoata niin myötäelävää solua, että pystyisin samaistumaan jonkun muun tilanteeseen ja vieläpä jotenkin ilmaista kropallani sitä.
VastaaPoistaJa ei, mä en usko että mä ymmärtäisin, vaikka mä kokeilisin, koska en mä ymmärtäisi. Mun näyttelijäkokemus rajoittuu harjoituslukijana toimimiseen erään nykyisen TV-kasvon, silloisen saippuasarjaan halunneen näyttelijä-wannaben koenäytökseen.
Ja kyllähän mä töissä näyttelen ja no, you know, tilanteissa.
Mutta KERRO KERRO, ole kiltti ja kerro!