En keksi otsikkoa joten haukutaan jotain: Damn Seagulls on aivan paska bändi.

”Jossakin on vikaa, lehmää ja sikaa, meidän kotona huudetaan, kaikki helvetin hullut ja saatanan sairaat, meillä kyllä tunnetaan.” Musta Joutsen on mainio yhtye. Huomenta sinullekin. Minun piti kirjoittaa jotain mutta internetin superkirjoittajat (Panu ja Minkki tällä kertaa, Minkki asiallisella ja Panu täysin asiattomalla ja vähän solvaavalla kirjoituksella) harhauttivat minut ajatuksistani ja siitä punaisen langan ääreltä jonnekin aivan muualle. Tehdäänpä nyt sitten niin että kirjoitan kaikenlaista shaibalaikkaa ja sinä luet jos jaksat. Ihan alkuun kyllä tunnelmaa keventämään sarjakuva.

Voisiko sarjakuva muuten olla englanniksi serial picture? Sarjamurhaajahan on serial killer, tuostahan se luontevasti sitten… Ai niin, Torture Killerin laulajan pestiä ei enää nykyään hoida legendaarisimpia kurkkuja ikinä. Barnes otti ja lähti.

Olen ollut sellaisessa luulossa, että projektini ei edisty mihinkään ja tulen olemaan totaalisessa kusessa asiain kanssa ensi viikon loppupuolella kun tavaroita olisi tarkoitus todellakin siirtää tästä nykyisestä tulevaan. Nyt vähän vaikuttaa sille etten olekaan. En kyllä ymmärrä että mitä helvettiä teen kaikille näille tavaroille, olen hamstrannut pahan päivän varalle (ainoa looginen selitys) aika paljon näköjään ja luopumisen tuska on suuri. Herkistelin eilen kun heittelin pois onnittelukortteja yms. entisestä elämästäni. En tosin tiennyt että omistan sellaisia kortteja kunnes törmäsin niihin tyhjentäessäni vetolaatikostoa. Luulin myös että entinen elämäni vihasi minua syvästi ja siksi yllätyin kun löytyi kortti jossa vannoi rakkauttaan. Roskiin meni. Korttikin.

Projekti siis edistynee, sen mitoituksesta olen ollut harhainen joten laatikoita on vaikka kuinka paljon ja monta vielä täysin tyhjänä. Ehkä keksin jonkin kivan laatikkoleikin pakkaamisen ohella. Ajattelin varastaa työpaikalta (en ole vieläkään kertonut sinne että muutan toiselle paikkakunnalle viikon kuluttua. Ehkä kerron tänään. Ehkä.) jätesäkkejä, se on helpompaa kuin pakkausteipin ostaminen. Teippi on siis loppu ja aionkin pakata vaatteet säkkeihin kuin ruumiit silloin kun… no, antaa olla.

Tänään taas vähän harrastusta illalla, työpäivästä tullee hauska sitä ennen. Ajattelin leikkiä nettikalenterilla ja ajaa itseni hysteriaan ja muut raivohulluuteen keksimällä erilaisia palavereita (palavereja?), sillä nettikalenteri pontevasti ja tomerasti lähettelee sitten kutsuja niille ihmisille s-postilla joita haluan palaveriin (eilen oli siis kolmen tunnin koulutus uuteen sähköpostijärjestelmään siirtymisen yhteydessä ja sieltä tällainen uusi riemu ja elämänilo löytyi. Ainoa ilo, joku voisi siellä lakonisesti todeta. Olet oikeassa, takarivin häirikkö).

Voisin kokeilla että onko (tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, olen työpaikkani nuorin ja minä olen keski-ikäinen) muilla huumorintajua jos palaveerattaisiin vaikkapa seuraavista aiheista: Kolmas sektori: yhteiskunnan vihollinen. Rappuset: saatanan keksintö?, Museokaupan tulevaisuuden uhkakuvat: viini, laulu ja naiset.

Lässynlää.

Nyt taidan siirtää itseni pois tästä merkinnästä. Että hyvää päivää sinulle siellä, puolukoilla tahi ilman. Ja ihan loppuun vielä Bryan Adamsia.