Hei. Eilinen meni työn lisäksi aika pitkälti eli täysin kotona. Koitin edistää projektiani mutta se tuntuu tuskallisen hitaalle. Pakko vain on projektoida, projisoida, propagandoida, promiskuidakoida, koidaloida.
Projektaaroinnin eräs hyvinkin pasilamainen (eli jännä, sinä populaarikulttuuriton ystäväni) puoli on valtaisa muisteloiminen vanhojen tavaroiden, kuvien, vaatteiden ja muun sen sellaisen äärellä, ja tätä kautta muistojen kohtaaminen tuolla kaatopaikalla jota kodiksi kutsutaan. Olin häkeltynyt törmätessäni kuviin joita on otettu ollessani rippikoulussa, avoliitossa, Kyproksella ja muissa paikoissa. Mitä ikinä tapahtuikaan sille ohkaiselle nuorukaiselle? Makea elämä vei mennessään, nautinnot olivat liian hyviä ja vietteleviä, elimistö ei voinut vastustaa kiusausta pikaruoan ja alkoholin seireenien kutsuhuudoista.
Vähän pahemmin on käynyt eräälle ”tuttavalleni”. Tai no, hänen aikansa poistua oli eilen. Pitkän linjan huumausaineaddiktio ja siihen elämänmalliin liittyvät oheistoiminnat olivat sitten kaiketi elimistölle liikaa. Hyvää matkaa sinulle. Teidän ryhmänne kutistuu kovaa vauhtia, historia toistaa itseään.
Nyt siis töissä ja tänään on projektia taas edessä, virkeänä tosin tällä kertaa. Olen nukkunut koko yön. Ainakin sen kuusi tuntia. Se, että heräsin 50 minuuttia ennen herätystä ei haitannut lainkaan ja olen ollut pirteänä ja iloisin mielin. Vein ensimmäistä kertaa vaatteita UFF:lle. Lunta sataa. Odotan kovasti asioita. Hyvää kaikkea sinulle, Mierolainen venyttelee nyt ja halajaa tupakkaa.
Pasila on hauska asia, se että joku meni poistamaan itsensä (vaikkakin vain elämäntapojensa kautta) ei. Hyvää päivää sinulle, mä lähden töihin.
VastaaPoista