Työurakan puolivälin reportaasi. "Täällä Aarne Tanninen, Washington."

Hei vain Sinä. Eilen oli ensimmäinen ja pisin päivä Matkamessuja kohdaltani. Messukeskus tarjoilikin kyllä kaikenlaista mielenkiintoista huomioitavaa: Erään tosi-tv-ohjelman kaksi nuorta herraa (toinen voittaja, toinen se adhd-oireyhtymän omaava, hammastikkuja jäytävä) herättivät sangen paljon huomiota paikallaan pysyvän itämerenlaivan osastolla, huomasin sympatiseeraavani niitä onnettomia joiden työskentelyasuna oli esim. Muumipeikon tahi hauen asu. Omassa, aika hyvinkin kevyessä asusteessa noihin verrattuna oli välillä aika kuuma. Näin myös Folke Westin täysin elävänä eikä vain mystisenä taruolentona.

Osastollamme vallitsi hyvin hyvä henki, luontainen väsymys edellispäivänä jo työtä tehneiltä tuli esille levottomina juttuina joiden painopiste tuntui olevan raskas ja sen takia vetävän ns. ”alakertaan” jatkuvasti. Ensimmäinen tällainen suorite tapahtui tunti kaksikymmentäyksi minuuttia Messukeskuksen ovien avaamisen jälkeen.

Olen eilen todistanut parikin aika jännää juttua: En olisi uskonut että elän niin vanhaksi että kuulen syvästi kunnioittamani HIM-yhtyeen musiikkia bluegrass-versioina. Tapasin myös ystäväni ja hänen ystävänsä. Virallinen esittely sai minut nauramaan, hänen nimensä takia. ”Mierolainen, päivää.” ”Karkki, päivää.” ”Haahaa.”

Matkamessuilla on varmasti ollut kaikkea muutakin mutta en nyt vain osaa nostaa esille mitään sellaista yksittäistä, taidan siis keskittyä kahviini ja musiikkiin. Tänään osastollamme kuulemma ammutaan aseella, se on ihan mukava vaihtoehto ohjelmatarjonnassa, vaikkei eilisen huivi- ja viuhkashow’n silmänruoka-annosta käy laisinkaan moittiminen.

Mierolainen siis vaikenee ja toivottaa teille kaikille oikein hyvää viikonloppua, olkoon se merillä seilaamista, puurtamista vammaistyössä, alkoholisoitumista lähiössä, mitä vain. Se mitä teet, toivottavasti tulee hyvin tehdyksi.