Hädin tuskin edes lähtötelineille asti.

Huomenia. Ei oikeastaan mitään raportoitavaa, keskenkasvuiset ajatusrihmat oleilevat päässäni, koettaessani saada niitä kasvamaan, vastaukset ovat kikattelun seasta kuuluvia ”Kasva itse lisää, läski.” ja muita samantyylisiä lauseita. Täten en ole valmis suorittamaan mitään yksinäistä ajatusmaratonia vaan tyydyn venyttelemään selkä kohti lähtöviivaa.

Perjantai on nyt totisinta totta. Tunnin kuluttua istunkin jo palaverissa keskustelemassa strategioista joita tulemme noudattamaan viikon kuluttua. Odotamme innostuksen valtaamina, ei niinkään palaveria vaan ensi viikon tapahtumia. Jo huomenna (lauantaina siis, jos luet tätä merkintää arkistokappaleena etkä tänään) on luvassa pieni ripaus glamouria vesisateiseen tammikuuhun: Erään ystäväni yhtyeen levynjulkaisukeikka on luvassa ja sinne on mukava mennä tapaamaan tuttavia joita en ole aikoihin nähnyt.

Ensi viikolla sitten on luvassa seisontakomiikkaa. Tätä odotan erityisen suuresti vaikka tiedänkin vastapelaajan olevan skeptinen asian suhteen. Mielestäni turhaan, menee hyvin jos on mennäkseen.

Mutta nyt on aloitettava pukeutuminen ja sen sellainen toiminta, jätän kokonaan sen aiheen käsittelemättä jota olin ajatellut tässä vähäisen luodata mutta kirjoitan sen paperille ylös ja palaan siihen, jo vaikka huomenna. Hyvää perjantaita sinulle siellä. Ole ahkera ja valpas tekemisissäsi.

Ja vielä tähän ihan loppuun, uskomatonta mutta totta: Tämän merkinnän myötä te innokkaat lukutoukat olette sitten klikkailleet tälle sivulle niin monesti että laskuri näyttää puolen tuhatta. Hurjaa. Kiitos teille vaikka en oikein ymmärrä perusteita tälle käyttäytymisellenne. Kiitos.