Rakkauden haudalla.

Hiljaisuus. Minuutin hiljainen hetki, jos on mahdollista? Suosikkiravintolani meni kenenkään yllättymättä konkurssiin. Vuoden aikana siellä vietetyt sadat tunnit, Roope Ankan rahasäiliön verran sinne kannettu määrä rahaa, ne kymmenet ilakointia sisällään pitävät hetket jotka päättyivät muistamattomuuteen, sadat hyvät vaihdot levysoitinten luona, kymmenet tahi sadat ilmaiset juomat, kaikki on nyt hämäriä, meluisia muistoja vain.

En osaa kirjoittaa mitään enkä sanoakaan. Minulla on orastava tunne siitä että sisältäni saattaa syntyä jokunen rivi lyriikkaa yhtyeelle. Tämän sanottuani, taputtelen nyt näitä rivejä ja tapan sen idean alkuunsa. Otsikonkin olin jo biisille varastanut toisaalta ja perusidean hahmottanut, ja mikä tärkeintä, olin jo valinnut kenelle kirjoittaisin. Ihmiselle jolla on nyt vaikea hetki menossa, ihmiselle jota en ole koskaan uskaltanut lähestyä, vaikka minun todella olisi pitänyt.

Ei muuta raportoitavaa, Ravintolan muistoa kunnioittaen.