Hei taasen. Matkamessut ovat nyt suoritettu kunnialla läpi ja vipinää riitti. Osastollamme oli mukavaa vaikkakin jalkojen ja poskipäiden säryn suuruudesta ei niin heti uskoisikaan. On siis hymyilty äärimmäisiä määriä, hikoiltu ja nauratettu potentiaalisia asiakkaita, jaettu ilmaisia lahjuksia, kuunneltu kärsivällisyyden äärirajoja hipoen pienten lasten tarinoita minun työmaahani liittyvistä kokemuksista, syöty erittäin hyvää ja ilmaista ruokaa ja kaikkea sen sellaista.
Tapasin messuilla myös pitkästä aikaa erään tuttavani, erään tunnetun rullalautailijan pikkusiskon, näin myös todennäköisesti Suomen tunnetuimman reissaajakaksikon joka oli puffaamassa omaa matkakirjaansa ja kertomassa kokemuksiaan matkailusta, tapasin sattumalta erään kaverini juuri kun olin poistumassa ja noin miljoona ihmistä muutenkin.
Matkamessujen jälkeen matkasin nukahtamispisteessä Helsingin keskustaan ja raitiovaunusta poistuessani näin yhtyeen entisen rumpalin. Kävimme kahvilla ja siellä tapasimme sattumalta hänen tuttujaan. Matkasimme luontevasti parille oluelle Bar Looseen. Sieltä matkani jatkui Punavuoreen jossa olinkin lukittuna pieneen yksiöön illan ja yön.
Tänään aamupäivällä poistuin yksiöstä tarkkojen ohjeiden noudattamisen jälkeen, virallisen asuttajansa ollessa jo matkalla Venezuelan lämpöön. Yksiöstä matkani johti läpi vesisateen erääseen haastatteluun joka meni mielestäni oikein hyvin. Tuloksista saanen kuulla myöhemmin.
Bussimatka kotiin oli silkkaa eskapismia: Räntää vihmoi taivaan täydeltä, hyvä musiikki soi iPodissani ja aika kului jouhevasti lukiessani omistuskirjoituksella varustettua reissukaksikon paksua opasta ulkomaanmatkailusta. Matkakuume kohosi jo eilen alustavasti lukiessani kirjaa ja bussimatkalla se kohosi äärimmäisiin lukemiin. Ilmoitan täten että aion lähteä nousevan auringon maahan kunhan aika ja tili ovat kypsät ja olen kateellinen jokaiselle joka lähtee matkaan.
Nyt olen siis kotona ja en tiedä oikein mitä tekisin. Keli ei juurikaan piristä. Ehkäpä katson Kummisetä II:n, ensimmäinen osa tuli katsottua lauantai-iltana erään rakkaan ystäväni kanssa, hän ei ollut sitä koskaan nähnyt joten kyseessä oli kulttuuriteko puoleltani ja mielestäni ansaitsisin palkinnon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti