"Maksan 1,25% vuosituloistani osastolle."

Hei vain. Tämä merkintä jota krapulaiset ja hivenen vapisevat käteni alkavat nyt näyttöpäätteelle maalailla ja taputella, (samalla tavalla kuin ulosteesta valmistettavaa majaa: tuohon *läts* ja tuosta puuttuu kyllä selkeästi *läts läts*, tästä sataa sisään ellen nyt laita siihen kunnollista paakkua *läts ja surv*) on ajatuksen tasolla niin iso ja monisäikeinen että uskon etukäteisreferoinnin ja lyhentelyn voimaan. Kyllähän minä voisin kirjoittaa vaikka kuinka mutta kahdesta syystä en nyt näin tee: 1) Sinä et jaksa lukea sillä tämä ei ole mielenkiintoinen merkintä, paitsi osittain ehkä. En tiedä vielä. 2) Maailmasta loppuu kirjaimet ja rivit kesken.

Eilen oli harrasteen talvirieha. Riehalla ei tarkoiteta tässä yhteydessä pulkkamäkeä, ilakoivia ihmisiä lumisodassa, takkatulen ääressä värjöttelyä, punaisia poskia ja hymyä vaan ammattiosaston omistamaa hulppeata järvenrantahuvilaa, kolmeakymmentä esiintymis- ja huomiohalukasta ihmistä, karaokea eroavaisin taidoin, lämmintä olutta joka jutteli, makkaraa, hyvää ruokaa, lisää karaokea, helvetillistä äänenpainetta, karaokea, kaljaa, karaokea, kaljaa… Osannet muodostaa jo näkemyksen illasta näiden apusanojen avulla. (Tällä hetkellä asunnossani soi drum'n'bass, mitä linnassani tapahtuu? Tarvitsen varmaankin Salviaa tahi muuta psykedelistä huumetta.)

Eilisen suurin pettymys oli Ghitan poisjäänti. Seuraavat sanat ovat suoraan sinulle tarkoitettuja: Et ymmärrä kuinka sydäntä särkevää on katsoa kuinka et elä. Haluaisin näyttää sinulle tästä maailmasta uusia puolia, asioita joita et tiedä. Näiden asemesta olet kotona sen sinua ajatuksen tasolla pettävän miehesi kanssa. Ymmärräthän ettei aikaa voi kääntää taaksepäin? Älä tuhlaa elämääsi noin, älä pelkää yksin asumista ja olemista, olet niin hieno ihminen että löydät aivan varmasti sinua arvostavan miehen. Ole rohkea ja irtaudu. Älä jää jalkoihin.

Minulla olisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa mutta en vain jaksa. Taidan siis siirtyä kasvisruoan ja haaveilun pariin, virkistää elimistöäni vesibukkakella, juoda kahvia, tehdä perin sunnuntaisia asioita ja sitten siirtyä työelämään.