"Usko, toivo, rakkaus ja peruna"

Hyvää huomenta Blogistania. Juon kahvia ja taustalla soi rytmiorkesteri Fear Factory. Minua väsyttää joten haukottelen maireasti, vähän venyttelen niskaa ja sen sellaista.

Tänään en edes yritä olla hauska tässä merkinnässäni, ajattelin vain vähän kertoa eilisestä. Päästyäni eilen töistä, tulin kotiin olemaan tiskaamatta ja siivoamatta (vaikka totuuden nimessä myönnettäköön, niiden aika olisi jo) ja niiden asemesta istuinkin tässä tietokoneella ja tuijotin näyttöpäätettä ja söin. Sitten tuli aika lähteä Ryhmäteatteriin katsomaan Päällystakki-nimistä näytelmää. Sponsored by Oopperatoveri.

En juurikaan katso kotimaisia elokuvia, vaikka niissä esiintyykin ystäviäni ja täten pitäisi heidän työtään tukea. En voi sille mitään, että esim. Laura Malmivaara, Peter Franzén, Irina Björklund, Jasper Pääkkönen ja vastaavat tuntuvat olevan aivan joka perkeleen elokuvassa ja olen yksinkertaisesti heihin kyllästynyt. Täten en siis voi katsoa elokuviaan.

Olen laskenut myöskin Martti Suosalon tähän samaan kokoonpanoon mukaan ja tästä syystä minua hivenen jännitti mennä katsomaan Päällystakki mutta kuinkas kävikään? Suosalo oli näyttämöllä erittäin karismaattinen ja aivan kuin toisesta maailmasta.

Itse näytelmä on Gogolin tekstiin perustuva ja Sami Keski-Vähälän ja Esa Leskisen käsikirjoittama hulvattoman hauska tarina miehestä jonka elämän muuttaa uuden takin ostaminen. Se on samalla hyvää karrikointia menneistä aikakausista ja komediaa työelämän huononemisesta.

Teoksen alussa huomasin ihmetteleväni, että onko nykyään teatteri tätä, silkkaa naamanvääntelyä ja kummelimaisia hahmoja? Sitten ymmärsin koko jutun pointin: viisi muuta näyttelijää esittää seitsemääkymmentäyhtä muuta roolihahmoa joten suuret karikatyyrit ovat pakko. En jaksa nyt luodata sen kummemmin näytelmää läpi, suosittelen ehdottomasti teille kaikille ja haluan nostaa näytelmän loppupuolelta yhden ainokaisen roolisuorituksen esille: Armi Toivasen esittämä humalainen Sanna on aivan uskomattoman hieno suoritus. Ja samassa kohtauksessa tunnelmanvaihto on myös todella hieno ja suuri.

Ilta oli hyvä ja hieno, Oopperatoveri piti itsensä aisoissa eikä edes ehdottanut mitään ”yksillä käymistä” tms. Lunta satoi kun seisoin ratikkapysäkillä.

Nyt juon tuon kupillisen kahvia loppuun, puen vaatteita ylleni ja lähden tämän viikon viimeisen palkallisen työpäivän pariin. Hyvää ja toimeliasta lauantaita sinulle.