Nuotion verran tarinaa.

Miten aloittaa jälleen uuden merkinnän kirjoittaminen? Capri veti riman aika korkealle oman merkintänsä kanssa ja viime aikoina lisääntyneet kävijämäärät laskurissa aiheuttavat suorituspaineita. Nuunis kertonee omista seikkailuistaan joten en puhu niistäkään. Omista seikkailuistako tässä nyt pitää sitten kertoa? Hyvä on sitten. Hiljentykää tämän nuotion äärelle ja antakaa pehmeän ja matalan, radioystävällisen ääneni viedä teidät ystävänpäivän yöhön.

Vapaaherra M. Laine ja Panu siirtyivät Dante’siin hivenen huolestuneina mutta odottavin mielin. Luvassa olisi äärimusiikkia ja alkoholia, erinomainen yhdistelmä, etten sanoisi. Saavuimme paikalle juuri parahultaisesti For The Imperiumin kavutessa lauteille ja pääsimme näin suoraan nauttimaan heleästä musiikistaan. Bändi oli kasvanut kosketinsoittajan verran ja livekuntonsa oli mainio. Hieno yhtye ja mukavia veikkosia vielä koko porukka. Keikan loputtua tapahtui ihmeellisiä. Yritän kuvailla tapahtumaa tarkasti.

Ollessani ulkosalla tupakalla (Dante’sin heikoin lenkki ehdottomasti. Aivan uskomattoman vaarallinen idea: jyrkät kivirappuset ja ulkotupakoinnin sijoittaminen niille) pari tuttuani keskusteli jonkun aika hyvin viehättävän neitokaisen kanssa. Osuin paikalle juuri sopivasti kuulemaan hänen sanovan: ”Nyt vain tarvitsisi komean ja vapaan miehen.” Kohteliaasti ilmoitin olevani juurikin komea ja vapaa mies ja siitä se ajatus sitten lähti. Läpäl ja kännis, kuten sanonta kuulunee.

Monta alkoholiannosta myöhemmin saavuimme luokseni ja jouduin tekemään epäeettisen ja hyvinkin itsekkään ratkaisun, josta en ole ylpeä ja tunnen suurta katumusta myös. Usutin siis Nuuniksen yöhön kodistani jotta voisin hedonismin pelikentille palata suunnattoman tauon jälkeen. Nuunis lähti kohti taksia ja minä heittäydyin himojen valtakunnan porttia päin. Jos kiinnostaa niin voin kertoa pienen jännittävän detaljin: Emme harrastaneet seksiä sillä se on mielestäni hyvinkin passé. Tietenkin vein hänet muutamaan otteeseen raukeuden niityille lepäämään, kuten hyviin tapoihin kuuluu, mutta muutoin ei oikeastaan mitään kerrottavaa sen kummemmin, ei sellaista joka tulisi erikseen mainita.

Aamulla sitten sanailimme ja joimme ehkäpä maailman parasta kahvia ja synkkasimme hyvin yhteen kaikin sopivin tavoin. Ihmettelimme muun muassa sellaista, että erilaisia totuuksia painottamalla samasta ihmisestä voi saada hankenlaisen lux-tytön taikka itä-helsinkiläisen pubiruusun kuuloisen. Elämä on omituista.

Lähdimme lopulta Harmaa Hatun entiseen työpaikkaan aamupalalle ja tämän jälkeen erosimme hyvillä mielin. Sovimmeko jatkosta? Emme. Miksemme?

Nuotio hiipuu joten tarinamme on saapunut päätökseen. Kiva kun tulit käymään, tervetuloa uudelleenkin. I'll be here.