Tiedätkö sinä mikä on oikeasti elämässä tärkeää? Minä en mutta yritän kovasti ottaa siitä selvää. Sen verran olen matkallani oppinut, että hyvät ystävät ovat ainakin. Sellaiset kuten esimerkiksi Kesäminkki.
Kesis vei minut katsomaan Do Me Karukosken uutukaista eli Kiellettyä Hedelmää ja odotin elokuvaa aika paljon. Lähinnä siksi, ettei siinä ole jokaisen elokuvan vakiokasvostoa ja kasvutarinan sijoittaminen ei-niin-käytettyyn kulttuuripiiriin on mielenkiintoinen ratkaisu.
Krapulassa uskonnollisia asioita kuvaavien, kauniisti kuvattujen kohtausten katsominen on kyllä aika kova juttu. Melkein tuli silmähiki kohtauksessa jossa Tommi Korpela sanoi kauniita sanoja, tunnelmoiva musiikki soi taustalla ja eksyksissä ollut ihminen löytää itsensä ja paikkansa. Liikutuin oikeasti suuresti kyseisestä kohtauksesta ja olin aikeissa ottaa Kesistä kädestä kiinni. Sitten en ottanut.
En tiedä miksi elokuva tuntui osuvan ja uppoavan näinkin vahvasti allekirjoittaneeseen. Johtuisikohan se siitä, että tunnen aina välillä olevani eksyksissä elämäni kanssa, vailla sen suurempaa sisältöä? Tai siitä, että osasin nähdä elämässäni vastaavia hetkiä kuin valkokankaalla nähdyt tuokiot? Tai siitä, että se muistuttaa minua siitä, kuinka loppujen lopuksi turmeltunutta ja huonoa elämää elänkään ja olen jo kyllä oikeasti aika vanhakin.
Minun pitäisi ryhdistäytyä.
Pitäisi.
Löytää vaimo ja rauhoittua hivenen. Saada jälkikasvua ja yrittää ohjastaa tepastavia pikkujalkoja oikeaan, hyvään suuntaan. Ihmetellä elämän ihanuutta niiden kanssa rinnakkain.
Pitäisi.
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Jumalan terve!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi, kultainen, pikkuinen uhanalainen <3 olisit vain ottanut, en olis antanut avaria poskelle. tommi on kyllä herkistävä kaveri jos kuka ja olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi noista raikkaista, tuoreista kasvoista pääosaroolituksessa. do(re)mi karukoskesta en sen sijaan vieläkään osaa sanoa. kyllä siinä kaverissa ainesta on, en minä sillä. miten se vain usein onnistuu vaikuttamaan teostensa kautta vähän.. laskelmoivalle. tai jotain. taidan vain olla tyhmä romantikko.
VastaaPoistaduu mii, karukoski! vaikka mielummin ottaisin tekoja joltain muulta, mutta ihan saatanan nokkela ja nyt menen puremaan itseäni naamaan (vaikeustaso 8+!) koska en oo ite tota tajunnut.
VastaaPoistaMä mietiskelin ihan samoja asioita, ja mainitsemassasi kohtauksessa paruin jo aika vuolaasti. Huonoa, turmeltunutta elämää, vanha, aika rauhoittua, pikkujalat, joo tämä oli ajatusketju mullakin. Hukassa on semmonen sana, ettei millään haluaisi, että se liittyy omaan elämään edes etäisesti, ja kyllä se mullakin ajoittain nyt liittyy. Voihan paska.
VastaaPoistaNäitä ajatuksia tietty vielä yllytti se, että olen juuri löytämässä uudelleen nuoruuden parasta kaveriani, nykyään vanhoillislestadiolaista perheenäitiä joka huokuu tyytyväisyyttä ja seesteisyyttä (mun tavanneet tietää, että mä oon tossa olotilassa vain hevisti päihtyneenä), ja jonka olen viimeksi nähnyt kun, no niin, polut erkanivat aivan eri suuntiin. Eli aika Sliding Doors -kelailua tullut tehtyä.
Ja hei, mulla ei edelleenkään ees oo sitä darraa. Onneksi sovittiin Nuun kanssa näin jo sunnuntaina että ensi pe mennään duunin jälkeen juomaan viintä Looseen, ettei vahingossa eksy johonkin kirkollisiin kokouksiin tai muihin ryhmiin jotka vois tehdä oman elämäntavan uhanalaiseksi.
-Panu, jonka pitäisi viettää vähemmän aikaa yksin himassa selvinpäin-
Mitähän lohdullista mä keksisin, johon mä uskoisin itsekin. Paremman puutteessa voin ainakin toistella minulle toisteltuja, rikkikuluneita "kyllä se siitä" ja "vielä ne palaset sunkin kohdalla loksahtaa paikoilleen" ja bääbää.
VastaaPoistaOn kuitenkin tosi söpöä, että mies kelailee tollasia asioita. Ei, en ole yllättynyt, että miesten päässä saattaa tosiaan liikahtaa joskus jotain muutakin kuin perse, tissit ja seksi, mutta ilahdun joka kerta, kun niistä muista saa lukea tai kuulla. Teikäläiset kun vähemmän näitä tunnepuolen juttuja ääneen jauhaa. Se on taas sitä sellasta halausvimman herättävää herttaisuutta, ja kaikessa poikkeavuudessaan erittäin virkistävää.
Anyhow, ainahan on sitten lopulta se maailmanpelastus-kortti käytettävissä. Sä meet kuitenkin kuusnolla mun B-suunnitelmani edelle jo sillä, että oot hetero.
Mitähän mun piti sanoa... en muista. Kiitos kumminkin vertaistuellisista sanoista ja ihan olemassaoloistanne.
VastaaPoistaCapri: Meillä alkaa olla jo aika kosolti noita halauksia lunastamatta. :D
Anna sen vaimon löytää sinut.
VastaaPoistaTehkää lapsia jos homma pelittää.
Rauhoitu, jos yleisö niin vaatii, mutta ÄLÄ HERRANTÄHDEN IKINÄ KASVA AIKUISEKSI!
Meitä keski-ikäisiä kireehymyisiä rutaleita ( no mut poislukien) on ihan tarpeeksi täll tallaamassa.
Ne aattelee just noin, että Pitäis olla sitä ja Pitäis olla tätä!
Sitte ne kuolee pois, ja laitettiinko kuoppaan se Olen Eri Hyvä Ihminen diploomi?
Ei laiteta ei.
Parahin Arjaanneli!
VastaaPoistaMä en varmastikaan koskaan kasva aikuiseksi. Jos kypsään 30 ikävuoteen mennessä ei ole päässyt pääkallofiksaatiosta ja muista asioista yli, ei ole toivoa varmasti jatkossakaan. Kiitos sanoistasi kumminkin, ehkä se vaimo löytää mut (itsehän en häntä tule löytämään) ja blaa blaa blaa.