Pari paria.

Luento on meneillään, käsittelyssä jotain tärkeätä ja minä se vain näpyttelen tässä merkintää kasaan. Kotona. Aivan niin, skippasin ihan suosiolla luennon tänään. Herätys oli tosin kyllä soimassa kahdeksalta ja kuuliaisesti nousinkin, lompsin vessaan ja yritin skarpata. Ei vain onnistunut. Siispä takaisin sänkyyn ja säpsähteleviä raajoja. Ärsyttävää on se.

Eilen lähdin alkuillasta Hakaniemeen moikkaamaan kavereita ja pitämään lystiä aikaa. Parin oluen jälkeen sovin treffit Odéonin (voin muuten kertoa, erittäin erittäin hurmaava nainen) kanssa ja joimme sivistyneesti sanaillen pari tuoppia Sävelessä. Siitä siirryimme ystäväni residenssiin ja jatkoimme samalla linjalla. Sitten O lähti keikuttamaan Kuudenteen Linjaan ja minä jatkoin ystävieni seurassa. Kävimme Mascotissa ihmettelemässä ja siitä siirryimme ytimeen.

Jo aiemmin illalla paikkaa valittaessa nimi Gentleman’s Club vilahteli aktiivisesti ilmatilassa mutta lopulta päädyimme äänestämään toisin. Muu jengi lähti Heavy Corneriin (minunkin olisi kuulunut mennä sinne) ja minä hain pitkästä aikaa kebabin ja menin kotiin, käyttäen aamulla alkavaa luentoa verukkeena.

Nyt sitten alan olla pirteä, edessäni on yöllisen nautinnon jäljet (tarkoittaa styroksista annoslaatikkoa eikä mitään sellaista toisenlaista… esim. luusahaa, pressuja ja kaltattuja kasvoja) ja harkitsen kovasti elokuvaa. Viisas jos olisin, lähtisin luennolle mutta enpä taida olla. Olen vähän tyhmä.

ÖHÖ ÖHÖ.

.Tis…siT.

Koska linja alkaa nyt näyttää tälle, asiatekstikäyrä vetää flat linea ja urpo-osastomittari hakkaa ihan täysillä, on syytä lopettaa tämä merkintä tähän. Näin lopuksi haluan kiittää lukijoitani uutterasta aherruksesta vokaalien ja konsonanttien parissa, Will Ferrelliä itsensä toistamisesta ja Mike Portnoyta sen saamisesta näyttämään niin kovin vaivattomalle. Mitä se välillä tietenkin onkin.