You've got mail.

Tiedättehän kuinka mukavaa on tilata joululahjoja netin kautta? Varsinkin itselle. Ainakin ulkomailta hyödyntäen Paypalia taikka vastaavia maksutapoja. Nyt te kaikki siellä kuiskailette toisillenne: ”Tämä on taas niitä merkintöjä joissa itketään vaikeuksista tilata ulkomailta ja kuinka tavarat eivät tule ikinä ja väri on väärä ja tuote on eri ja blaa blaa blaa.” Ei pidä paikkaansa!

Tilaaminen oli helppoa, ”maksuvälineenä” Paypal on helppo ja verraton (eli en ole siis verrannut sitä muihin vastaaviin) ja ainoa miinuspuoli on odottamisen pituus. Odottavan aika on kovin pitkä jo lähtökohtaisesti ja nyt se oli sitä vielä potenssiin (heh heh hee) satayksi. Kun tulin kotiin, oli postilaatikosta pulpahtanut pienen linnun lailla postimiehen jättämä lappu. ”Teille on saapunut suurikokoinen kirje ja en saanut sitä survottua postiluukustasi sisään, joten mene lähimpään postiin noutamaan pakettisi.”

Nappasin lapun käteeni ja juoksin (kävelin oikeasti kylläkin) sisäpihan poikki porttikongin kautta kadulle. Olin terävillä salapoliisiaisteillani kiinnittänyt huomiota kotiin tullessa postimiehen kärryihin naapuritalon kohdalla. Johtopäätös! Hän on siis pian tuleva kadulle takaisin. Pyörin tyhmännäköisenä ympyrää jalkakäytävällä ja tein varmaankin jotain monimutkaista. En muista. Pian posteljouni saapui paikalle ja revin hullunvirne kasvoillani lappua taskusta. Ojensin sen hänelle tomerasti kuin pikkupoika ja jäin toljottamaan silmät selällään. Postimies sanoi: ”Joo, oon pahoillani, se on tuolla Postissa. Meidän pitäisi ottaa nämä mukaan mutta se olisi vienyt puolet tästä kärrystä. Joudut nyt ikävä kyllä hakemaan sen tuolta Postista. Toivottavasti tästä ei ole haittaa.” ”Ok, ei ole haittaa, nopeastihan siellä käy. Kiitos kumminkin.”

Tulin takaisin kotiin, söin ruokaa, pesin pyykkiä ja sitten päätin lähteä Postiin. Voi pojat. En tiedä olenko koskaan kokenut vastaavaa mutta mennessäni Postiin, aavistin siellä olevan muutaman muunkin asiakkaan. Vuoronumerojakelukone arpoi minulle kupongin jossa luki 120. Katsahdin taululle. 498. Ajattelin, että tämä ei voi olla totta missään nimessä. Pyörin ympyrää. Pian ymmärsin, että minua ennen on menossa palveltavaksi satakaksikymmentä ihmistä. 40 minuuttia odottaessa meni ihan leppoisasti musiikkia kuunnellessa ja Metroa lukiessa. Löysin myöskin Postin uuden myyntituotteen, possukalenterin ja koska minun mielestäni se ei ole ihan soveltuva lapsille, otin siitä kuvan ja jaan sen teidän kanssanne. Hyvää joulun odotusta! Ja koko tämän kirjoituksen tarkoitus oli siis se, että seuraavan kerran kun joku taho kysyy "Ei kai haittaa..." Aion vastata: "Haittaa. Saatanasti."