Aivan hullua.

Jopas on kovin sunnuntainen olo taas. Heikottaa, ajatus ei juokse normaalia mateluvauhtiaan edes, se ei hölkkää, ei kävele. Ehkä se lähinnä konttaa tai ryömii. Tiedän ensi yön olevan varmaan taas liskopitoisuudeltaan suurehko mutta nyt se ei haittaa yhtään. Antaa tulla vaan.

Olin äsken treffeillä, tai äsken on varmaan vähän väärä sana treffien kestäessä oikeastaan minuutilleen 27 tuntia. Eilen kohdattiin kuuden aikaan illalla Prahassa ja (annetaan hänelle nimi nyt sentään. Joku hyvä lempinimi. Kutsutaan häntä vaikkapa nyt sitten Dorothyksi eli neiti D. tuttavallisemmin) D. lähti kotiinsa tuossa ysiltä äsken. Vähän venähti perinteiset bissetreffit.

Olen oikeastaan aika huono käymään treffeillä, en osaa niitä ”pelisääntöjä” joiden mukaan kuviot kulkevat. En tiedä mitkä aiheet ovat ehdottoman kiellettyjä ja mitkä suotavia, milloin pitää sanoa mitäkin ja niin edelleen. Onneksi D. tuntuu olevan samanlainen ja varmasti tästä syystä treffit olivatkin erittäin omalaatuisensa. Juovuttiin oluesta ja puhuttiin äärimmäisen rehellisesti ja itselle vaikeista asioista. Kerroin asioita joita en ole paljastanut kuin hyvin pienelle määrälle ihmisiä elämässäni ja hän kertoi kasvutarinaansa kaikkine kauheuksineen. Tunsimme välittömästi suurta samankaltaisuutta ja jo illalla jätimme lauseita kesken kun tajusimme puhuvamme toinen toistemme suilla.

Nyt on M. Laineella hyvä fiilis ja kova odotus päällä. Vaan eiköhän maailma tapojensa mukaisesti varmasti romahduta piakkoin alas, sitä odotellessa on ainakin hyvä fiilis, oikeastaan parempi kuin aikoihin. Ja kukapa ei voisi olla viehättynyt naisesta jonka kantabaari on Heavy Corner?