Valvojan silmin katsottuna.

Voi pojat sentään. Taas uusi merkintä alkamassa eikä allekirjoittaneella ole käsitystäkään siitä, että mistähän se kirjoittaa tällä kertaa. Jos se kirjoittaa taas työasioista niin mä en jaksa. Joku roti pitäisi olla ja suorittaa edes nimellistä itsesensuuria. Katsotaan mistä se aloittaa. Ainakin sillä on maaninen ilme ja hampaat narskuu.

Hei taas kaikki! En ole vähään aikaan kirjoitellut tänne blogiini mitään työhön liittyvää…

No just. Täähän alkaa ihan päin helvettiä koko homma. Joo joo, on sillä ollut kiirettä töissä, kehuja on tullut ja varmaan naamakin on telkkarissa. Ensi kesälle väläyteltiin sille jotain työreissua Saksaan. Toivottavasti oli julmaa pilaa. Nyt se mutisee ääneen, mitäs se suoltaa?

Olen ajatellut palaamista deittaajien maailmaan. Ei tämä syksy ole ihmiselle hyvää aikaa olla yksin…

Hoh hoh. Kuvitteleekohan se, että se on jotenkin sen päätettävissä? Katsois läski peiliin oikein kunnolla. Ei juma, täähän voi mennä hauskaksi. Elääkö se tosiaan noin harhaisessa maailmassa?

Pitäisi vähän skarpata ja ottaa rohkeasti kontaktia jossain baarissa…

Elää se harhaisessa maailmassa. Todella. Luuleekohan se, että kukaan sille suostuu puhumaan, jos se baariin edes pääsee sisään? Makkaraperunat rinnuksilla ja kuola suusta valuen mongertaa jotain etäisesti kotimaista kieltä muistuttavaa äännemöykkyä. ”Tissshhh ööörrrrr tissit!” Aha, se meinaa lopettaa jotenkin ytimekkäästi. Mä toivon Berettaa tahi vastaavaa käsiasetta. Katotaan.

…mutta ei tässä nyt sen kummempia sitten. Taidan vähän siivoilla ja lähinnä odotella huomista ja uutta päivää. Toivottavasti aurinko paistaa. Pian on viikonloppu ja se tarkoittaa pikkujouluja, jes!

Jes todellakin. Varmaan se on kutsuttu pikkujouluihin, ihmissaasta. Raukka elää kuvitelmissaan. Mä tiputan sen huomenna takaisin tähän maailmaan, ”toivottavasti aurinko paistaa.” Hah hah.