Plenty down, one to go.

Oltiin Nuun kanssa katsomassa HIMiä lauantaina. Alkuilta meinasi muodostua fataaliksi äärimmäisen pahan glögin takia (Jubileum Glögi 21 % ei ole mitenkään silkkaa juhlaa, en kyllä tiedä pitäisikö sitä lantrata jollain vai vain lämmittää kuten me teimme.) Fiilistelimme live-dvd:tä ja nostatimme tunnelmaa ja tietenkin nasevasti kommentoimme, kuten asiaan luonnollisesti kuuluu.

Lähdimme lopulta keikalle ja saavuimme paikalle 45 Degree Womanin soittaessa viimeisiä tahtejaan. Nautimme oluet ja hetken mielijohteesta vodkashotit. Oli muuten uskomattoman pahaa. Hyi hyi, Nosturi. Tällaisia hetkiä varten olisi hyvä pitää pullo vodkaa esim. pakkasessa tai edes kylmässä.

Keikka alkoi lopulta ja… niin, en muista millä biisillä, en setissä soitettuja biisejä myöskään. Bändi oli aivan tulessa ja fiilis oli superia. Se on tärkeintä. Keikan ehdoton kohokohta oli encorena tullut Sleepwalking Past Home ja Valon Viljon uskomattoman matalalta vedetyt lauluosiot siinä väliosassa. Villen käsi viittilöikin monitorimiksaajalle koko sen kohdan, että ”nosta nosta nosta!”

Keikan jälkeen mentiin Looseen ja nelosolut meni naamaan aivan uskomattoman kivuttomasti. Ihan huomaamatta oltiinkin täysin separeina. Jälkeenpäin puhelimesta on voinut onneksi tarkistaa olleeni kotona klo. 01.32 joten aikaisessa vaiheessa.

Sunnuntaina ei oikein ollut mitään krapulaa ja ihmettelin sitä itsekin. Tänään sitten töissä on ollut koko päivän täysin vetämätön olo ja olen iloinen, että työpäivä on osaltani jo ohitse. Illalla olisi vuorossa Tavastia ja pelottaa jo etukäteen. Pakko on pistää tämän jälkeen pieni tauko elävien esitysten kohdalle. Maksa ja lompakko huutavat, on typerää olla kuuntelematta niitä.

Kiitos vielä kerran erityisesti Nuulle, samoin Panulle ja Kalevalabätlääjälle. Nastaa oli.