Spitting Venom

Olen mielessäni ilkkunut koko syksyn ihmisille jotka ovat sairastaneet perinteistä flunssaa. Ja näin armon vuonna 2008, joulukuun kahdeksas päivä, lääninherra M. Laine sairastuu valtavalla nopeudella. Töissä perinteinen väsymys meni maanantaiväsymyksen ja viikonlopun piikkiin ja kotona ensimmäiset tunnit menivät aivan normaalisti.

Pystyin pesemään pyykkiä, syömään ruokaa ja peräti tiskaamaan (kuinka monta lasia/kuppia voi ihminen tarvita neljän päivän aikana? Oikea vastaus blogin lopussa) vailla mitään ongelmia. Vasta istuttuani hyvän tovin tässä tietokoneellani (ja luonnollisesti lirkuttelin D:lle) ja haukotellessa yhtäkkiä havaitsin orastavan kurkkukivun. En halunnut uskoa, sillä tänään töissä havaitsin hammassäryn tulleen. Saanpahan taas laillisesti vetää hitaita.

Pienen kurkkukipuilun jälkeen pääni on yhtäkkiä samanaikaisesti hirvittävän herkkä ja raskas, kuumesaatanat riuhtovat kalloni reunoilta vauhtia ja törmäilevät tuossa tyhjyyden tyyssijassa. Kuin jossain hullussa autourheilulajissa jossa vain törmäillään ja yleisö kohkaa tulisoihdut käsissään. Ja samaan hintaan vielä hopeatarjottimella minulle ojennettiin selkäsärky ja yleinen jomotus. Kohta joku kuolee (terv. Rytmihäiriö).

Joten täällä minä nyt sitten tärisen villasukat jalassa kodissani, palestiinahuivi kaulassani uikutan yksinäisessä epätoivossani ja D. on kylvyssä kodissaan. Miettikää nyt. NYT. Kylvyssä! Sehän on alasti silloin? Tästä mielikuvasta harhautuneena kaadoin teetä laittaessani enemmän vettä pöydälle kuin mukiini. ALASTI. Ihmisiä on ympäri maailmaa alasti tälläkin hetkellä. Arvatkaapa kuinka monen ikkunan takana on onanoiva ihminen? Minäpä en kerro vastausta. Saan muuten potkut järjestÄH.





Ja niin, kuppeja/laseja oli mennyt 14 kappaletta. Outoa, varsinkin kun en ollut kotona noin vuorokauteen. Mene ja tiedä. Otsikko Hatebreediä. Nam.