Kaakkua.

Tästä tulee nyt melkoinen filleri eli täytepostaus. Ei mitään asiaa, ei mitään tapahtunutta oikeastaan ja mielikuvituskin on niin köyhällä päällä, että ei taida lähteä mitään epäsovinnaista kirjoitusta jossa samaan lauseeseen ympätään ruumiita ja masturÄH.

Lauantaina olin aika lähellä kuolemaa, ainakin se sille tuntui. Käytiin Nuun kanssa mäkissä aamupalalla ja miltei mahdottomien tehtävien listalla olivat mm. chilidipin avaaminen ja hampurilaisen syöminen. Halusin vain olla kotona ja nukkua esim. Blade Runnerin läpi, täristä peiton alla ja juoda voimakkaasti hiilihapotettua limonadia. Tämä ei ollut mahdollista vaan piti tsempata kaikki reservivoimatkin ja lähteä siskontytön kanssa moikkaamaan sukua vanhalle kotipaikkakunnalle. Niinpä sitten istuimme bussissa, minä kolme päivää juopotelleena ja 9-vuotias pikkuprinsessa ja keskustelimme omituisia ja nauroimme paljon. Olin kaiketi sopivasti taantunut.

Pääsimme perille ja vaikka olin Nuulle luvannutkin, en hakenut kaupasta tasoittelukaljaa vaan menimme äitini luokse suoraan. Siellä meitä odotti Savosta saapuneet enoni ja mummoni. Paikalla oli siis neljä sukupolvea samanaikaisesti. Kivaa oli.

Jaksoin olla paikalla pari tuntia ja sitten oli pakko lähteä takaisin kotiin. Bussimatkan taittoi kanssani Amorjensin laulaja joten oli mukava rupatella musiikkijutuista koko matka. Varsinkin kun iPodini ei ollutkaan latautunut edellisenä yönä ja sen virta loppui bussipysäkillä.

(Nuunis soitti juuri ja kertoi maailman hienoimman uutisen! Onneksi ihan kohta on jo 27. päivä ja lauteille astuu HIM. Huh huh!!! Kerrankin onnistuvat jotkut asiat edes tässä surkuhupaisassa beta-yritelmässä nimeltä elämä.)

No niin, takaisin lauantaihin.

Pääsin kotiin ja haukottelin lähinnä jatkuvasti. Nosturin puurojuhlaan piti mennä joten oli pakko vähän jumpata maksaa. Oloani kohentaakseni nykäisin glögit tulille ja vodkapullon esille. Muutaman glögin jälkeen olo alkoikin olla jo normaalimpi, ei kyllä sillä tavalla hauska kuin yleensä kännissä vaan sillain epähieno kuten festareilla viimeisenä päivänä.

Siispä parit oluset vielä kitusiin ja sitten Nosturiin. United Underworld oli yhtä loistava kuin aina, keikalla näkyi miellyttävä määrä tuttuja kasvoja ja fiilis oli hyvä. Omituisia idiootteja tuntui saapuvan alueelle yhä enemmän ja enemmän ja päätinkin lähteä kotiin heti UU:n lopetettua keikkansa. En ollut kovinkaan vastaanottavaisella tuulella esim. tällaiselle tilanteelle: Seisoin paikallani ja katsoin keikkaa, parin metrin päässä seisoi joku täysin random-jäbä. Jäbä yritti ottaa kontaktia, itse en ollut kauhean innostunut keskustelemaan keikan aikana, en tiedä teistä muista, mutta itse pyrin keskittymään keikoilla keikan katsomiseen, en keskustelemiseen.

No kumminkin, jotain se jäbä siinä yritti keskustella ja käytti täkynä mm. lausetta ”kato miten hyvä perse tolla mimmillä on!” Olihan se kieltämättä ihan ok-perse, ei mikään älyttömän hyvä mun mielestä tosin. Seuraavaksi saan kuulla ”Mulle on ihan turha vittuilla!” samalta jäbältä ja tässä vaiheessa alkoi sitten itsellä olla mittari aika täysi. Siirryin vähän sivumpaan ja katsoin keikan loppuun. Heti kun lavalla musiikki hiljeni, kävelin narikan kautta ulkoilmaan, laitoin musiikin soimaan toisesta mp3-soittimesta (ykkösratsuni oli siis latauksessa) ja kaivoin takin taskusta oluen. Näiden apuvoimien kanssa oli mukava kävellä yllättävän hiljaisessa Helsingin yössä kotiin.

Sunnuntai menikin sitten ihan täysin kotona ja nukuin mm. Scarfacen läpi. SAY HELLO TO MY LITTLE FRIEND! Al Pacino on kyllä aivan ruokottoman hyvä näyttelijä.

Nyt sitten juon kahvia ja suunnittelen vakaasti viimeisten jouluostosten tekemistä. Kohta saa myös paketoida lahjoja, se on yksi ehdottomia suosikkipuuhiani joulussa. Varsinkin kun en osaa paketoida. Olen kyllä varannut taas isohkoja pahvilaatikoita joihin sitten laittelen oikeat lahjat. Maltan tuskin odottaa siskontytön ilmeen kun saa avatakseen massiivisen laatikon ja siellä onkin sisällä lähinnä rypistettyä ilmaisjakelua ja jossain sitten sitten se oikea lahja, paketoituna myöskin.

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa juuri Sinulle, muista olla rauhallisesti ja keskittyä vähän muuhunkin kuin materialistisiin puoliin joulussa. Itse harkitsen jopa vähäsen joulukirkkoon menoa. Edellisestä kerrasta on paljon aikaa.

Otsikko on nyt sitten kaksimielinen. Täytemerkintä eli täyttäri eli kakku ja toisaalta kuuden tonnin rajapyykki on mennyt näköjään nurin tämän blogin latauksissa. Että kaakkua siitäkin syystä. Saisipa täytekakkua. Maistuisi tämän kahvin kanssa.