...häntä hellii käärme.
Oltuani nyt, en tiedä monettako päivää kipeänä, sain vihdoinkin aikaiseksi varattua lääkäriajan. En pysty nielemään irvistelemättä ja kyynelten nousematta pintaan, puhuminen on tunkkaista ja kivuliasta mongerrusta ja minkään kiinteän syömistä en edes uskalla ajatella. Yleinen olotila on nuukahtanut kuin heitteillejätetyllä fiikuksella. Tämän viikon yöt ovat menneet tunnin pätkissä nukkuessa ja unet ovat olleet omituisia kuumehoureunia. Osa yllättävän pelottavia sellaisia. Käytän muuten tällä hetkellä kaikkia olemassa olevia voimavarojani tämän tekstin tuottamiseen. Oli pakko perua eiliseksi suunnitellut treffit D:n kanssa, ikäväkseni sain kuulla hänenkin olevan kipeänä. Parantuisipa hän nopeaan, on nimittäin melkoisen työpuurtamisen keskellä ja nyt ei olisi aikaa sairastaa. Toivottavasti noin neljän tunnin päästä olen troppireseptiä rikkaampi, ellen kuukahda ratikkamatkalla sitä ennen.
Olin muuten tyrinyt töissä erittäin pahasti. Siis ERITTÄIN. Odotan pelonsekaisesti ensi viikkoa ja töihin palaamista. Saanko pelkästään puhuttelun vai loppuuko työurani kyseisessä laitoksessa näin lyhyeen. Taidan nyt vähän levätä pitkästä aikaa ja sitten lähteä sinne lääkäriin.
torstai 11. joulukuuta 2008
Karhunpoika sairastaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi pikkuista<3
VastaaPoistatoivottavasti paranet ja sait lekurilta sellaisia huumeita, että olo helpponee. toivottavasti siis selvisit lekurireissusta etkä jäänyt minkään alle.
mäkin nään kummia unia, tänä aamuna muistin saaneeni unessa oudon viestin joltain mieheltä, joka asui stormissa, jonka siis sain selville lähetettyäni sen numeron findiin. mutta se olikin totta! se kysyi mitä tuliaisia haluan, ja vaikka mieleni teki sanoa paljettilaukku tai turkislakki, sanoinkin et sillä on väärä numero.
10 päivää antibiootteja luvassa seuraavaksi ja sairaslomaa lisää neljä päivää. Pitäisi vain olla koulussa ja olisi lauantaina kahdet pikkujoulutkin joihin mennä. Kylläpä väsyttää. Olisipa jo ilta niin voisi mennä nukkumaan.
VastaaPoistaJa vähänkö repesin tota sun sattumaa!
VastaaPoistaon muuten helvetin vaikeeta koittaa olla menemättä paikkoihin. joku neljän päivän saikku tuntuu ihan killeriltä, koska niin kauaa ei meinaa voida olla poissa mistään. vaikka pitäisi. itsehän aion mennä huomenna töihin myös, koska muuten sitä hommaa on maananataina niin paljon että sytyn tuleen.
VastaaPoistaOn kyllä vaikeata olla menemättä mutta nyt ainakin yleinen olo on niin vetämätön (ihminen ei voi elää vetämättä t. Mc Nikke T.), että ei todellakaan huvittaisi edes mennä mihinkään. Haluan vain olla kotona ja katsoa jotain hauskoja juttuja. Pitää etsiä hauskoja juttuja.
VastaaPoistaMä tiedän lähes kaiken duunissa tyrimisestä, joten mä symppaan sua kovasti tuosta:( Ja koska mulle ei ainakaan ole koskaan vielä kengänkuvaa takalistoon napsahtanut, en jotenkin jaksa uskoa, että sullekaan kävisi niin. Virheitä - etenkin jos niitä samoja ei toista jatkuvasti ja yrittää jotain niistä oppia - siedetään kuitenkin hitosti paljon paremmin kuin miltä itsestä tuntuu sillä hetkellä. Lycka till!
VastaaPoista-P-
Kiitos -P- tukevista sanoistasi. Mulla on vielä menossa koeaika ja ala jolla toimin, on siitä ikävä, että jos yhdenkin illan veto joudutaan perumaan, on loppusumma aika verraton. Ja virhe jonka tein oli huolimattomuudestani johtuvaa, minulle oli näytetty kyllä oikea järjestys jossa tehdä asiat ja olin unohtanut tallentaa työni tulokset.
VastaaPoistaJatkan tukeani: aiheutin kerran todella hurjasummaisen laskun huolimattomuudellani, ja melkein maksoin suuren asiakkuuden. Ja sain pitää paikan. Toivottavasi säkin saat:) Kyl sä saat.
VastaaPoista-P-