Sain yöllä monta kertaa. Blogiin teksti-ideoita siis, senkin pieni Per Vert. En tietenkään muista niistä yhtäkään mutta näköjään on aina vain pakko kirjoittaa. Tämä pakko saattaa tietenkin johtua siitä, että olen tiistaiaamun jälkeen poistunut kodistani kahdesti, puhunut puhelimessa kolmasti ja muuten ollut sosiaalisessa kanssakäymisessä vain ja ainoastaan luotettavan sotaratsuni eli tietokoneen kautta.
Tuohan saattaa tietenkin olla ihan normaalia joillekin ihmisille mutta minusta ei nyt olisi tähän. Äsken lähdin reippain mielin kulkemaan kohti Kiasmaa, tarkoituksena käydä koulutehtävän muodossa tarkastamassa näyttely läpi. Oli pakko luovuttaa kesken matkan. Ei ollut voimia tarpeeksi, siispä otinkin uuden suunnan ja kävin ostamassa pari joululahjaa periaatteella ”mikä nyt vain ekana käteen tarttuu” ja ostamassa lähimenneisyyteni suosikkiruokaa, jäätelöä, lisää.
Aamulla kuuntelin mm. Incubusta ja muutakin sellaista aamuun sopivaa ja join vettä, nyt soi The Sounds ja drinkiksi on vaihtunut sopiva lauantainen aamupäivän juoma.
Hyvä on! Voin jakaa teillekin tämän aivan omin rusina-aivoin kehittämäni reseptin kun nyt kerran noin vauhkoiksi ryhdyitte.
Ota vetomitaltaan sopiva (esim. 3 dl) lasi
Laita lasin pohjalle jääpaloja
täytä mustikkakeitolla
Nauti.
Urheimmat teistä voivat laittaa sekaan vaikka vodkaa, kivennäisvettä taikka pirtua. Minä juon omani tällä tavalla raakana kivillä. Sitten vain holkki ja siihen YSL tms. pillisavuke ja blaadaamaan. Jos tapoihin kuuluu.
Ai niin, en ole polttanut savukkeita sen jälkeen kun maanantaina lähdin töistä, eli aikaisin. Ei kyllä todella tee mielikään, jalat kyllä rummuttelevat ahkerasti ja rivakkaa tahtia, kuin Isla J. Brave kunnianpäivinään. I-ha-haa, I-ha-haa, heepoo hiiirnahtaaa-aaaa….
En enää tiedä mitä elokuvia nukkuisin läpi. Tähän mennessä olen menestyksekkäästi uinunut kaikki Beverly Hillsin Kytät, Showdown In Little Tokyon, The Officen 1. kauden, Showtimen ja varmaan joitain muitakin, en vain muista nyt. En myöskään muista oikeasti tämän viikon blogimerkintöjen tekemisestä mitään.
No niin, nyt taidan siirtyä valitsemaan linnani majoitussaleista sopivimman vuoteen, upottaa pääni dodon höyhenistä tehtyyn valtavaan tyynyyn, verhota atleettisen ja pronssinvärisen jäntevän runkoni massiiviseen lohikäärmevauvojen untuvilla täytettyyn peittoon ja tuudittautua unten harmonioiden täyttämään maailmaan vaimojeni ja eunukkien kuoron saattamana. Olkaa hyvä, tänään haluan kuulla Banaaninlastaajan laulun!
olipa vähän pelottava postaus. tulisitpa pian taas terveeksi.
VastaaPoistastamina on toki hyve, mutta vain tiettyyn rajaan asti. muistakaa tämä, arvon veljet, ja sanokaa minun sanoneen.
sanavahvistus on jotain, mitä itse en tänään seinällä ollut ensinkään: impres
Lähinnähän tässä tuolla staminalla tarkoitettaneen taudin kestoa, sitä "toista" pitkäkestoisuuttahan meillä Auervaaroilla on, hah, sekuntitolkulla.
VastaaPoistaOliko ihan huono seinä? Olet tietysti siitä jo tehnyt merkinnän mutta en ole vain katsonut. Huono minä.
musta lohikäärmevauvojen untuvat kuulostaa tosi pehmeille. vau.
VastaaPoistaseinässä ei ollut mitään vikaa, itse vain olin huono :)
VastaaPoistaen voinut olla kujeilematta kestolla, koska sitä niin selvästi kultaisella jätskikauhalla mulle tarjoilit. pikkuinen tuhmistelu on aina paikallaan, tsihih.
Ihailtavan ahkeraa postailua sairastelusta huolimatta. Voitko rustata munkin puolesta, asiaa olisi taas viikon edestä mutta ei jaksa, ei pysty.
VastaaPoistaKuten merkinnässä mainittua, mä en muista noiden merkintöjen kirjoittamisesta mitään, joten se kertonee tarpeeksi selvää tarinaa siitä, että olisiko oikeasti pitänyt olla näppiksen takana eli ei.
VastaaPoistaJa Kesis, kyllähän tuo eittämättä tuli tarjoiltua aika laveasti joten kertapervoilullesi oli hyvä syy.
Koska matka koulusta takaisin kotiin aiheutti siedettävän määrän voimien loppumista ja heikotusta, taidan lähteä ostamaan joulun.